Kun vika onkin toisessa

Olin epäillyt sitä jo jonkin aikaa. Viimeistään silloin, kun lueskelin yksityiseltä lapsettomuusklinikalta haettuja papereita kaikesta, joka liittyy lapsettomuushoitoihimme. Mieheni sperma ei ole niin täydellistä kuin se voisi olla. Tai itse asiassa, se on aivan siinä rajalla, että voidaanko sitä sanoa edes ok:ksi. Olen todella yllättynyt ja pettynyt, että yksityisen klinikan lääkäri ei ole ottanut tätä ikinä puheeksi. Olemme kuukaudesta toiseen menneet sillä ajatuksella, että meissä ei ole mitään vikaa, ja olemme vain tuijottaneet minun ultriani ja sopivaa ajankohtaa, jolloin siittiöiden tulisi olla oikeissa asemissa miettimättä sitä, että liikkuvatko ne siittiöt oikeasti sinne minne niiden kuuluisi.

Nyt en ole enää yhtään yllättynyt, että miksi vain yksi munista IVF-hoidon aikaan hedelmöittyi. Samaan aikaan tehdyn sperma-analyysin mukaan eteenpäin liikkuvia siittiöitä on ollut 0%. Puhdas nolla! Miksi ihmeessä, klinikka ei tehnyt meille ICSI:iä? Miksi meille annettiin niin paljon turhaa toivoa, että luonnollinen raskaus on mahdollinen, kunhan vaan yritämme ja yritämme?

Joka tapauksessa, yritän nyt unohtaa menneet ja jossittelun ja keskittyä tulevaan. Julkisen puolen lääkärin mielestä miehen sperman takia seuraava hoito olisikin ICSI. Lääkityskin tulee olemaan aivan toinen ottaen huomioon edellisen hoidon epäonnistumiset. Minulla on nyt luottavainen olo siitä, että ehkä me voimmekin onnistua, kun jotain vikaa löytyi.

Viikko suunnittelukäynnin jälkeen oli minulle todella vaikea. Olin masentunut ja itkuinen, sekä mietin luopumista kaikesta. Viikon jälkeen tuska onneksi helpotti. Päätimme mieheni kanssa yhdessä tuumin, että nyt riittää tämä hirviömäinen käyttäytyminen. Aloimme suunnittelemaan lomaa tälle kuulle ja kaikkea ihanaa tapahtuu myös huhtikuussa. Se hyvä puoli jonottamisessa on, että voin vihdoinkin suunnitella ja lähteä lomalle, sekä keskittyä nauttimaan elämästä.

Maailman pisin jono

Tällä viikolla tuli käytyä suunnittelemassa taas yhtä koeputkihoitoa ja tällä kertaa kunnallisen puolen vastaanotolla. Olo on pettynyt ja turhautunut. Jono on aivan valtavan pitkä - 5 kuukautta, ja vasta alle puolet tästä ollaan nyt kärsitty. Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin aivan varmasti mennyt yksityiselle tekemään yhden hoidon heti alkuvuodesta hinnasta ja velkaantumisesta välittämättä.
Harmittavasti kuukautiseni ehtivät juuri alkaa päivä ennen vastaanottoaikaa, enkä ehdi enää tässäkään kuussa pikana yksityisellä klinikalla hoitoa aloittamaan. Tästä seuraava kierto menisi jo huhtikuun puolelle, enkä uskalla ottaa enää siinä vaiheessa riskiä, että hoito menisikin päällekkäin julkisen puolen kanssa. On aivan pieni mahdollisuus, että jono olisikin vain 4kk, mutta siihen ei annettu paljon toivoa.

Eniten minua ahdistaa, että hoito on meneillään ehkä juuri silloin, kun on juhannuspyhää ja heinäkuukin aivan ovella. Tuurini on juuri sellaista, että siirto menee varmaan vasta joskus syksylle.
Että hyvästi vaan lapsitoiveet tälle keväälle. Aikaikkunat ovat sulkeutuneet, koska laitoimme rahan tämän edelle. Surettaa ja itkettää. Luopunut olo.