Ei vieläkään ohi

10 päivää keskenmenosta kävin yksityisellä lapsettomuusklinikalla jälkitarkastuksessa. En halunnut palata paikkaan, jossa minulle tehtiin ensimmäinen IVF, sillä sieltä on jäänyt niin huonoja muistoja. Näin ollen valitsin toisen klinikan, joka tarjoaa erityisesti keskenmenoneuvontaa.

Lääkärini oli aivan superempaattinen ja mukava. Minun oli vaikea peitellä pettymystäni ja suruani, mutta hän osasi valita juuri oikeat sanat. Hän myös varovasti vihjasi, että käynti psykologin juttusilla voisi olla paikoillaan. Jäin harkitsemaan asiaa.

En ollut yhtään yllättynyt, että ultran mukaan kohdussa oli vieläkin jotain jäljellä. Ei tämä nyt tietenkään voi yhdellä lääkkeellisellä tyhjennyksellä hoitua. Tämä selittänee sen, että minulla oli kovia vatsakipuja vielä koko viikon keskenmenon jälkeen jouluviikolla. Ultra myöskin kertoi sen, että munasarjat ovat täydellisessä lepotilassa luullen olevani vieläkin raskaana. Toisenlaiset uutiset olisivat saaneet mieleni hiukan positiivisemmaksi, jos olisin saanut edes hiukan toivoa siitä, että normaali kierto alkaisi pikkuhiljaa käynnistyä. Sitä ei taida olla tiedossa vielä pitkään aikaan.

Sain siis uudet cytotekit mukaan kotiin laitettavaksi. Lääkkeet toimivat tosi laimeasti, enkä kokenut mitään suurempia kipuja tai vuotoja koko päivän aikana. Otin koko päivän aikana vain yhden panacodin. Epäilyttää, että joudun kuitenkin siihen kaavintaan jossain vaiheessa. Nyt mietin, että menenkö vielä uuteen jälkitarkastukseen ensi viikolla vai jaksanko odottaa kahden viikon päähän, kun voin vihdoin ilmoittaa julkiselle puolelle (toivottavasti negatiivisen) raskaustestin tuloksen. Ahdistaa, kun ei tiedä vieläkään, onko tämä ohi vai ei. Tuntuu siltä, etten pääse henkisesti eteenpäin ennen kuin verenvuoto vihdoin loppuisi.