PP5 - oireita tai jotain sinne päin

Raskainta PAS-siirron piinapäivissä on ehdottomasti jatkuva oireiden kyttäys ja analysointi. Mitä pienemmätkin tuntemukset luovat uutta toivoa, mutta samalla joidenkin oireiden puuttuminen - kuten rintojen aristus jälleen kerran - lannistavat mielen. Sekään ei helpota taikka lohduta, että oireettomus on täysin mahdollista näin aikaisessa vaiheessa. Olen lueskellut paljon muiden kirjoituksia piinapäiviltä, jotka ovat päättyneet positiiviseen tulokseen, ja niitä yhdistää monesti sama tekijä: aristavat rinnat. Tästä syystä olen aivopessyt itseni siihen ajatukseen, että rintojen aristus olisi se pakollisin alkuraskauden oire. Tätä vahvistaa oma kokemukseni siitä, että itsellänikin oli rintojen aristusta hyvin aikaisessa vaiheessa siinä kierrossa, josta olen kerran elämässäni raskautunut.

Jonkinlaiset vatsatuntemukset ovat jatkuneet edelleen ensimmäisiltä piinapäiviltä, mutta eivät todellakaan niin voimakkaina (silloinkin melko lieviä). Alavatsassa tuntuu siis päivän mittaan lievää paineen tunnetta, höyhenen kevyitä menkkatuntemuksia ja joskus todella harvoin pientä nipistelyä. Mielestäni minulla ei ollut tällaisia tuntemuksia viime kuun negakierrossa. Eikä myöskään aiemmin ole ollut vastaavanlaista turvotusta, jota on nyt päivittäin vatsan seutuvilla. Turvotus on huomattavaa, minkä takia paidoilla on tapana on mennä mahan päältä rullalle ja mukava pömpötys on koko ajan esillä. Ja tämä siis vain kotioloissa eikä suinkaan julkisilla paikoilla :D Vatsani näyttää siltä, että voisin olla 14+ raskausviikolla. Progynova aiheutti minulle nesteturvotusta ja siitä aiheutunutta painonnousua edellisessä kierrossa. Silloin painonnousu tapahtui melko äkkiä parin kilon verran ylöspäin, mutta se myös hävisi melko nopeasti, eikä ollut keskittynyt tällä tavalla vain vatsan alueelle (tai mistäkö niin tarkasti muka muistan). En joka tapauksessa muista tällaista jatkuvaa näin pitkään jatkunutta turvotusta heti siirron jälkeen.

Viimeisenä voisi mainita vetisen valkovuodon, jota holahtelee pöksyihin muutaman kerran päivän aikana. Lugesteronia poistuu toki jatkuvasti myös, mutta tämän lisäksi tapahtuva vuoto on lähes läpinäkyvää ja tuntuu olevan muuta kuin lugeista johtuvaa. Tai sitten se on nimenomaan lugeista johtuvaa (huoh).

5. alkionsiirto

Jälleen on kyytiläinen haettu matkaan ja piinapäiviä elellään. Tuntuu hassulta, sillä edellisistä piinailuista on niin vähän aikaa ja kaikki tuntuu ihan normilta. Voiko piinapäiviinkin jo rutinoitua? Samalla progynovan ja lugesteronien käyttäminen tuntuu jo niin arkipäiväiseltä, etten muista enää millaista on olla ilman niitä.

Tämä alkionsiirto on ollut siitä poikkeuksellinen, että minulla on ollut tuntemuksia jo heti seuraavana päivänä siirron jälkeen. Alavatsa on turvonnut, sekä minulla on ollut menkkamaisia lieviä kipuja, mikä on ehdottomasti hyvä merkki. Mitään ei voi tietysti sanoa näistä tuntemuksista varmoiksi onnistuneen kiinnittymisen kannalta, mutta olen nyt ehdottomasti enemmän toiveikas kuin viime kerralla, kun ei ollut yhtään mitään alkuraskauden oireita missään vaiheessa.

PP7 ja flunssa

Lauantaina alkoi lievät flunssaoireet; kurkkua kutittaa, ääni käheänä ja yskää. Juuri sellainen flunssa, joka ei ole kunnolla päällä, mutta jonka takia ei uskalla urheillakaan, lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä, tai saatika lähteä tapaamaan kavereita tai perhettä. Aika hidastui aivan hirvittävästi, kun olen vain kotona ja istuskelen selailemassa nettiä. Ja vielä viikko pitäisi odottaa testaamisen kanssa.

Ilmeisesti flunssan takia minulla on ollut myös lievää pahaoloa iltaisin, eikä syöminen oikein huvita. Lämpöjä en ole jaksanut mitata pienistä kylmistä väristyksistä huolimatta. Sitten on ollut myös todella lieviä ja hiukan kiristäviä tuntemuksia munasarjojen kohdalla. Toiveikas minäni on tietysti yrittänyt yhdistää kaikkea tätä mahdollisiin alkuraskauden oireisiin. Kivuttomat ja normaalin kokoiset rinnat ne vain edelleen lannistavat toiveikkuuttani. Keltarauhashormonilisä on saanut rintani aiemmin aristavaksi myös negakierroissa ja ihmettelenkin nyt, että miksi ei niissä ole nyt minkäänlaisia tuntemuksia edes hormonin takia.

PP5

Täysin oireettomana taas mennään piinapäiviä. Kävin kurkkaamassa viime marraskuun kirjoituksia ennen plussausta. Viimeksi olin kertonut tuntemuksista rinnoissani aristuksen muodossa jo PP5:n kohdalla. Nyt ei edes rinnat tunnu yhtään herkiltä ja niiden koko on yhtä minimaalinen kuin normaalistikin. Tästä syystä olen jo melkein luopunut toivosta, että tästä PAS:ista olisi jäänyt kyytiläistä kiinni.

Samalla ajatukset ovat jo harhautuneet seuraavan kierron alkion siirtoon ja miten saan sen järjestymään. Olen tietysti taas reissussa seuraavan hoidon aikaan ja mahdolliset muutokset ovat monimutkaisia ja erittäin kallista järjestää. Mutta koska olen ikäloppu, niin yhtään aikaa ja kuukautta minulla ei ole varaa enää hukata. Jos järjestelyt sitten pilaa lomamatkani ja maksaa 600 euroa, olen päättänyt olla välittämättä asiasta ja tehdä vain kaikkeni saadakseni siirron onnistumaan.

Ainoa asia mikä minua tässä mahdollisessa epäonnen kierrossa lohduttaa on se, että työnhaku ei-raskaana on huomattavasti huolettomampaa kuin asian salaaminen rekryprosesseissa.

PP13

Voi apua, huomenna on testipäivä eikä kuukautiset ole vieläkään alkaneet. En voi uskoa, että ole päässyt näin pitkälle, vaikka toisaalta pitkät kierrot ovat viime aikoina olleet minulle tosi tyypillisiä. En vaan osannut odottaa, että pitkä kierto tapahtuisi myös lääkkeiden kanssa.

 Sitten on toki sekin pienen pieni mahdollisuus, että olisin raskaana, mutta en uskalla yhtään luottaa siihen, sillä ei ole oikein mitään siihen viittaava, että minussa jokin toinen yrittäisi tarttua kiinni elämään. Oireet loistavat nimittäin edelleen poissaolollaan, vaikka kohta elettäisiin laskujeni mukaan jo 5-6 viikkoja. En ole yhtään väsynyt, ei ole mitään mielialavaihtelua pahoinvoinnista puhumattakaan. Rinnat hiukan aristavat, mutta sellaiset ne ovat olleet aina ennen huonoja uutisia. Kahvikin on alkanut maistumaan. Olen reissun päällä ja tästä maasta saa ilmeisesti parempilaatuista kahvia kuin kotona tai työpaikalla. Siinä meni sekin toivonpilkahdus.

Huomenaamulla herään ja ensimmäiseksi on tehtävä testi. En haluaisi tarttua vielä toimeen, mutta sairaalaan on pakko imoittaa tulos huomenna. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kohdata tämän hoidon tulos. Ja se tapahtuu aivan pian. Kaiken tämän odotuksen jälkeen, en ole vieläkään valmis.

PP11 ja uusi ennätys

PP11 on kohta ohi, mikä merkitsee sitä, että olen tehnyt oman henkilökohtaisen ennätykseni piinapäivien lukumäärässä. Ensimmäisessä siirrossa kuukautiset alkoivat PP7, toisella kertaa PP10 ja nyt näyttää vahvasti siltä, että pääsen PP12 puolelle. Olen niin hyvillä mielin siitä, että piinapäivät saavat jatkua. Tiedän, että tässä vaiheessa voisi ihan hyvin alkaa jo etsimään haamuja testeillä, mutta aion tälläkin kertaa odottaa PP14:ään niin kuin sairaalasta on neuvottu tekemään. Minulla ei ole nimittäin taaskaan mitään intoa lähteä kokeilemaan onneaan ennen kuin on aivan pakko.

Yksi erikoisempi asia on vaivannut minua nyt muutaman päivän ajan. Rakastan kahvia ja juon sitä vähintään kolme kuppia päivässä. Nyt muutaman päivän ajan minun on ollut vaikeaa saada kahvia juotua loppuun saakka ja olen joutunut heittämään suuria määriä juomatonta kahvia pois. Kahvissa on mielestäni erityisen kitkerä maku ja kahvin haalistuessa se alkaa toden teolla inhottamaan minua. Mielestäni ennen vanhaan join haaleaakin kahvia tuosta noin vain. No, hyvä vaan, ettei maistu, sillä suuret kofeiinimäärät tuskin tekevät hyvää raskaaksi tahtovalle naiselle. Joka tapauksessa, kahvin inhottaminen voisi olla yksi niistä haikailemistani raskausoireista. Mutta minun tuurillani tämä on varmaan merkki siitä, että olisi aika pestä kahvinkeitin kunnolla.

PP9

Rintojen aristusta, turvotusta ja alavatsanipistelyä - raskausoireita? Ei vaan tulevat menkat siellä varmaan jo kiusaavat tätä piinailijaa. Huomenna on PP10 sekä kp30, eli ilkeän hyvin oireet sopivat taas kuukautisten alkamisajankohtaan. Jokohan tässä vaiheessa alettaisiin hoitoa suunnitella siten, että keskityttäisiin kiinnittymisongelmiin ja melko lyhyeen 10 päivän luteaalivaiheeseen, joka kiusaa minua myös luomukierroissa. En edes tiedä voiko kiinnittymistä tai pidempää luteaalivaihetta edesauttaa muuten kuin keltarauhashormonilla. Joskus olen kuullut, että joillekin on tuikattu kortisonipiikki alkion siirron yhteydessä, mutta en tiedä onko tämä vain urbaania legendaa.

Huominen PP10 on siltä osin itselleni yksi merkkipaalu, sillä sitä pidemmälle en ole aikaisemmissa siirroissa päässyt. On pienten välituuletusten paikka, jos PP11 sattuisikin koittamaan. Sitä ennen vielä jännitellään pitäen mielessäni kaikkien lukioiden antamat onnentoivotukset - peukut ja varpaat - kiitos ihanat! :´) En minä nyt ihan täysin ole heittänyt kirvestä kaivoon vielä.

PP5 - oireeton

Viimeistään kaksi päivää siirron jälkeen teki taas mieli alkaa googlailemaan kaikkea alkuraskauden ensioireista. Mikä on sinänsä hassua, sillä olen ollut taas tyystin oireeton, jos ei rintojen aristusta lasketa. Salaa olen toivonut pientä verenvuotoa, jota voisi tulkita kiinnittymisvuodoksi, tai nipistelyä alavatsalla, mikä voisi myös kertoa kiinnittymisestä. Mutta ei. En saa ikinä mitään näistä.

Rintojen arkuuttaa en jaksa enää ottaa huomioon, koska raskausoireena sen pitäisi alkaa vasta viikon päästä mahdollisella 4. raskausviikolla. Tämän lisäksi olen kärsinyt rintojen arkuudesta nyt monessa edellisessä kierrossa aina n. viikko ennen kuukautisten alkua. Tästä syystä on jo käynytkin mielessä, että arkuus onkin merkki KP1:sen lähestymisestä. Yritän ajatella positiivisesti, mutta on se vaan niin vaikeaa uskoa onnistumiseen.

Internet on täynnä kaikenlaisia listoja siitä, että mistä voi päätellä olevansa raskaana jo 3. viikosta alkaen. Yllättäen listat ovat täynnä samanlaisia asioita ja tuntemuksia, joita voi kokea myös kuukautisen lähestyessä. Kaikista raivostuttavin oire on kuitenkin "se tunne" tai "sisäinen tieto" siitä, että on raskaana. "Sen vain tietää sisimmissään, kun on raskaana" - innokkaimmat neuvovat. Oma sisimpäni on aivan hiljaa.

PP8

Tänään päivällä olin aivan varma, että kaikki on ohi. Vatsassa tuntui hiukan oudolta ja kun menin vessaan olin aivan varma, että näin verta pienesti sekoittuvan vessan veden sekaan. Pari sydämeniskua jäi väliin ja nielin tyhjää. Tajusin, että vatsatuntemukset kertovatkin juuri alkavista kuukautisista. Sulkeuduin töissä pieneen neuvotteluhuoneeseen ja odotin kyyneleitä. Olenko jo todella niin turta pettymyksiin, etten osaa niitä enää edes itkeä? Ohjasin mieleni tavanomaisiin työkiireisiin ja jatkoin pakkosuorittamista. Miehelle laitoin viestin töiden välissä, että taisi tulla vesiperä. Seuraavalla vessareissulla kaikki varmistuisi. Yllätyin, kun en pystynytkään havaitsemaan seuraavalla kerralla mitään punaista. Saako tämä kaikki stressi näkemään näkyjä.? Kaikki ei ole kyllä aivan normaalisti, sillä päivällä huimasi ja otsa oli tulikuuman tuntuinen. Sellainen olo, että olisin tulossa kipeäksi (tai saamassa hermoromahduksen).

Näin päivällä pitkästä aikaa hyvän työkaverin, joka kysyi miksen osallistu enää mihinkään, en tauoille, työpaikan tapahtumiin enkä syömäänkään. Kuin robottina mumisin jotain kiireestä ja paineesta. Ääneni oli riisuttu ja kalpea, ja hän varmasti mietti miten harmaalta näytän stressin uuvuttamilta kasvoilta. Hän häipyi ja meinasin lyyhistyi kasaan huutamaan, mutta kävelin vain kädet täristen pois.

Iltaan mennessä ei ole vieläkään näkynyt kuukautisia ja nyt vasta aloinkin pelkäämään niiden alkavan hetkellä minä hyvänsä, kun ensimmäiset merkit ovat olleet ilmassa. Vatsassa tuntuu edelleen vähän kummalta, mutta ei mitään niin kovin ihmeellistä kuitenkaan.

PP7

Pelkäämäni PP7 alkaa olla selätetty. Kyllä siinä kävi taas niin, että piinapäivien alettua alkoi aika kulkemaan tappavan hitaasti. Pistoshoitojakso, punktio ja siitä toipuminen tuntuivat menevän ajallisesti supernopeaan tahtiin. Nyt lasken päiviä, tunteja siihen kun pitäisi testata ja ilmoittaa tulos sairaalaan. Tasan viikon päästä viimeistään on tiedossa suuria kyyneleitä tai sitten sitä toista vaihtoehtoa - mahdottoman suurta onnea, jota en uskalla edes ajatella. Viimeksi aloin liian aikaisin tuulettamaan ja pettymys oli aivan hirveä.

Oireita ei ole mitään juuri kovin erikoista, mutta jotain kuitenkin. Lämpöä minulla on ollut 37.3 asteen luokkaa, mutta lämmöt nousee minulla muutenkin juuri ennen kuukautisten alkamista.  Rinnat ovat kosketusarat ja pinkeät - oikein kivat verrattuna normitilaan :) Sitten on jotain hieman ällöttävämpää, eli ilmeisesti keltahormonilääkkeiden sivuvaikutuksena kärsin erittäin vetisestä valkovuodosta. Tätä on jatkunut useamman päivän ajan. Pisteenä iin päällä minulla on kasvojen iho todella huonossa kunnossa, aivan kuin pieni akne olisi puhjennut kasvoilleni. Kova stressi, josta kärsin töissä, saattaa olla myös oma vaikutuksensa tilanteeseen. Olen myös alkanut ilmeisesti stressin takia kärsimään kovasta päänsärystä, joka aktivoituu aina kun menen työpaikalle. Kaikki tämä kuulostaa aivan kamalalta kärsimysnäytelmältä, mutta ihan hyvin minä pärjäilen.

PP4

PP4 ja täällä voidaan hyvin kiitos ihanan viikonlopun. Kevyen liikkumisen olen päässyt aloittamaan jo PP1:sta eikä nyt ole enää minkäänlaisia outoja punktioon viittaavia tuntemuksia alavatsalla. Eli toipuminen punktiosta sujui tällä kertaa ongelmitta. Nyt piinapäivien ajan käytän Lutinus-nimistä keltarauhashormonia kolmesti päivässä parin viikon ajan. Luultavasti tämä lääke on tehnyt rinnoistani hieman kipeät ja arat. Tai en oikein osaa sanoa, sillä koin rintojen herkkyyttä jo vähän ennen punktiota. Eli mistään vihjeestä mahdolliseen raskauteen ei voi olla kysymys. Mitään muita vihjeitä ei ole tullut. Vähän pelottaa, kun ei ole mitään merkkejä kiinnittymisestä. Harmittaa, kun kiinnittymisvaiheen piti osua juuri tuohon pahimman stressin keskelle. Nyt jännityksellä odotan PP7:aa, joka on minulle seuraava virstanpylväs. Viimeksi sinä päivänä kuukautiset alkoivat ensimmäisen hoidon aikana.

Voihan stressi

Työkiireet- ja paineet alkavat olla taas samalla levelillä kuin ennen lomaa. Ihana rauhallisuus ja zen-olotila ovat muisto vain. Olen yrittänyt parhaani mukaan rauhoittua stressaavassa tilanteessa ajatellen kiinnittymistä yrittävää alkiota, mutta se on erittäin vaikeaa siinä työympäristössä, jossa yritän jotenkuten edes pysyä pinnalla. Minulla on aivan liikaa haastavia tehtäviä päällä samanaikaisesti, jatkuvasti presentaatioita uusille ihmisille, sekä kova paine ylemmältä johdolta kiihdyttää tahtia. Olen introverttiä sorttia ja kaikki esiintymiset ja puheet vievät minusta jo yksistään paljon mehuja.

Tuntuu siltä, että olen aina myöhässä kaikesta siitä mitä teen ja resurssipulan takia ei ole ketään auttamassa. Olen lähestulkoon yksin vastuussa aivan valtavasta kokonaisuudesta, eikä helpotusta ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan jos koskaan. Se on valtava ihme, jos mikään alkio kykenee säilymään hengissä näissä stressihormoneissa, hyvä jos minäkään. Tänään koin iltapäivällä pienen romahduksen, kun tajusin, että töitä on jatkettava iltakymppiin saakka, koska olin onnistunut kadottamaan tärkeitä ja aikaavieviä töitä. Lumipallo alkoi vyörymään, kun olin tästä syystä taas myöhässä yhdestä deadlinesta, stressilevelit alkoivat nousta ja samalla aloin hullun lailla sättimään itseäni siitä, että nyt ei saa, ei vaan kerta kaikkiaan voi stressata. Olen saattanut pilata tämän elämänalun, kun en pysty vain rauhoittumaan. Romahdin pieneksi hetkeksi, mutta otin pienen tauon kaikesta ja pääsin hirveästä tilastani eteenpäin taas hiukan rauhallisempana ja normaalimpana.

Pakostakin nousee mieleeni kysymys, että miten yhdistää tällainen työ sitten jos kuvioissa olisikin pieni lapsi? Jotain on muututtava ja nopeasti, tuli se lapsi sitten maailmaan tai jäisi ikuisesti tulematta.

PP7: jännitys tiivistyy

Pp5:nä pääsin vihdoin takaisin urheilun pariin. Vatsassa ei ole ollut enää mitään tuntemuksia ja urheileminen sujui hyvin, mitä nyt pieni tauko oli tehnyt tehtävänsä ja treenit tuntuivat haastavammalta kuin yleensä. Ilokseni huomasin, että levon ansiosta pieni selkäjumi, joka on vaivannut minua koko syksyn ajan, oli kadonnut kokonaan. Ilman tätä operaatiota en olisi malttanut levätä selkääni kuntoon.

Mitään muuta poikkeavaa ei kehossani ole kuin edelleen aristavat ja turvonneet rinnat.
Joka aamu herään ensimmäisenä tunnustelemaan, onko aristus ja turvotus yhä siellä. Arvioisin, että rinnat ovat suurentuneet noin puoli kuppikokoa. En voi olla muistuttamatta itseäni, että Terolutin lääkeselosteen mukaan turvotusta esiintyy vain 1/1000:lla lääkettä käyttävillä ja raskauden mahdollisuus on hyvinkin olemassa. Kipu pitää minut toiveikkaana ja positiivisin mielin. Aina kun ajattelen positiivista raskaustestiä, kehoni lävistää käsittämätön onnentunne. Olen välillä poikennut jo suuresti asioiden edelle ja kuvitellut mielessäni ne hetket, kun kerromme ilouutisesta lähisukulaisillemme. Samalla, kun tiedän, että tällainen unelmointi on vähän rikollista, en voi olla jatkamatta sitä. Ne ajatukset tuntuvat vaan niin hyviltä ja ihanilta, vaikka aavistan myös niissä piilevän vaaran. Mitä enemmän elettyjä unelmia, sitä enemmän niitä rikotaan mahdollisella negatiivisella tuloksella.

Olen viime päivinä uskaltautunut ajattelemaan lauantaista testihetkeä (PP12). En tiedä vieläkään miten uskallan ikinä katsoa tikkuun. Tapahtuman ajatteleminen saa vatsani nipistelemään ja sykkeeni nousemaan. Kerran ajatuksissani se testi oli negatiivinen, mikä sai sisääni suuren tyhjän olon tunteen. Olen lukenut muiden tarinoita, joissa jotkut ovat saanut jo PP7:nä tikkuun kaksi viivaa, kun sisään on siirretty 5-päiväinen alkio (niin kuin minulle). Ikipäivänä en kykenisi tekemään testiä vielä. Sitäpaitsi viimeisen kierron mukaan kuukautiseni pitäisi alkaa Itsenäisyyspäivänä, eli eletään nyt siihen saakka ainakin.

Viisi yötä Jouluun on.

PP4: oireita vai toiveita

Rinnat alkoivat aristaa huomattavasti enemmän eilen. Ajattelin automaattisesti, että aristus on sivuoire Teroluteista (keltarauhashormoni), ja koska olen napsinut niitä jo useamman päivän ajan, ovat tuntemukset tästä syystä lisääntyvät. Sitten muistin, että olen syönyt Terolutia kuuriluontoisesti ennenkin, mutta silloin en huomannut rinnoissa mitään muutosta. Hetken mielijohteesta aloin googlailemaan asiaa saadakseni käsitystä siitä onko tämä yleinen sivuoire ko. lääkkeestä. Yllättäen kovin moni ei näytä tästä valittavan. Avasin tarkemman lääkeselosteen ja siellä tosiaan kerrottiin samaa - rintojen aristus on listattu käyttöön liittyvänä haittavaikutuksena, mutta esiintyy alle 10% käyttäjistä. Rintani ovat myös hieman pingottuneet, mutta rintojen turvotus on haittavaikutuksena jo erittäin harvinainen, esiintyvyys alle 0,01%. En voi olla ajattelematta, että ovatko todennäköisyydet Terolutien suhteen puolellani, vai onko kyse mahdollisista alkuraskauden oireista.  Jos ajattelen tätä täysin matemaattisesti, on blastokystilla moninkertaisesti suurempi todennäköisyys kiinnittyä (jopa 50%) kuin se että kärsisin Terolutin haittavaikutuksista.

Ennen koeputkihoitoja, kun piinailin kuukaudesta toiseen luomukierroissa, uskoin vakaasti siihen, että rintani kertoisivat minulle sen, onko raskaus alkanut vai ei. Rintani eivät tavallisesti nimittäin ikinä kipuile ennen kuukautisia. Kuukaudesta toiseen rintani pysyivät aivan samanlaisina, ei pienintäkään aristusta missään muodossa. Nyt tilanne on tosiaan toinen - olen saanut merkin, jota olen niin kauan odottanut. Olen iloissani, mutta järkiminäni toppuuttelee, että näiden oireiden pitäisi alkaa vasta viikon päästä ja kaikki on Terolutin syytä.

Muina oireina on todella lievä menkkamainen jomotus alavatsalla. Huomasin sen nyt aamulla. Mutta tämä taas voin ihan yhtä hyvin olla palautumista punktiosta.

Ei auta muu kuin piinailla ja seurailla näiden oireiden kehittymistä. Ja tietysti toivoa parasta.

PP3

Nyt eletään sitten piinapäiviä ja päivää nro 3. Raskaustesti minun tulee tehdä pp12. En ole ajatellut tehdä yhtään testiä sen aikaisemmin kahdesta syystä: 1) Kiertoni on ollu viime aikoina vain 25-26 ja epäilen kuukautisten alkavan kuitenkin hyvissä ajoin ennen virallista testipäivää 2) Haluan olla tässä onnellisuuskuplassa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Totta puhuen pelkään testin tekemistä ja vain yhden viivan näkemistä niin hirveästi, etten ole varma pystynkö siihen edes pp12:na.

On jo viikko siitä, kun olin punktiossa. Viikko on mennyt hujauksessa ohi osittain kovien työkiireiden takia. Silti tuntuu siltä, että siitä on jo ikuisuus, kun pistin koeputkihoidon ensimmäisen piikin nahkaani. Töissä on hurja kiire, koska joululoma on aivan nurkan takana. Kolleegat ovat todella stressaantuneita ja olen yrittänyt parhaani, ettei heidän stressinsä tarttuisi minuun ja vaikuttaisi näin pikkuisen alkutaipaleeseen. Minun on vaikeaa ottaa suurempia paineita nyt töistä, sillä omassa elämässäni käyn läpi jotain niin paljon tärkeämpää. En osaa yhtään olla muiden tahdissa, jotka tuntuvat nauttivan hektisyydestä.

Alkiolla on kriittiset hetket menossa, sillä nyt viimeistään sen tulisi kiinnittyä kohtuuni. Yön aikana tunsin nipistyksen tunnetta alavatsalla, mutta mahdotonta sanoa liittykö se edelleen herkkiin munasarjoihin vai onko jotain uutta tapahtumassa. Jos en paremmin tietäisi, niin olisin epäilleeni olleeni raskaana jo punktiopäivästä saakka. Vatsa on ollut turvonnut ja rintoja on aristellut tähän päivään saakka. Vaikea olisi tunnistaa alkaneen raskauden oireita näiden nykyisten vaivojen seassa.