17.2.2019

Älä tule ovulaatio

Kiirettä on pitänyt ja aika tuntuu liikkuvan nopeasti eteenpäin kohti seuraavaa kuukautta, jolloin alkaa taas lääkkeellinen kierto ja avautuu mahdollisuus uuteen oikeaan yritykseen raskautua. Kyllä sitä on taas odotettu. Tuntuu raastavalta ajatella, että keskenmenon takia menetin monta arvokasta kuukautta ja kiertoa.

Tänään on kp13 ja aloin pitkästä aikaa testailemaan myös ovulaatiota. Harmittavasti testi näytti hailakkaa plussaa. Harmi siksi, että olen tuhansien kilometrien päässä Suomesta ja miehestäni, ja olen kotona vasta 3 päivän kuluttua. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei viivat vahvistuisi vielä pariin päivään. Olen aiemminkin saanut ovulaatiotesteihin hailakan plussan monen päivän ajan. Voi kunpa nytkin kävisi niin, kun sitä oikein sydämensä pohjasta toivoo.

5.2.2019

Kp1

Kp1 - ollako iloinen vai surullinen? Olen tässä 6 viikon aikana ehtinyt aika paljon lukea niitä tarinoita, joissa kerrotaan plussauutisista heti keskenmenon jälkeisessä kierrossa. Ei ehkä ole suuri yllätys, että meidän kohdalla ei näin käynyt. Joka tapauksessa kroppa on alkanut toimimaan ja se on hyvä uutinen se! Toistaiseksi tässä kierrossa olen selvinnyt niin pienillä kivuilla, ettei ole tarvinnut edes särkylääkettä. Vuotoa taas on tullut runsaammin kuin normaalisti.

Olin jo viime viikolla yhteyssä digitaalisen hoitopolun kautta hormoonipolille, että olisiko mitenkään mahdollista, että hoito tehtäisiin jo tähän kiertoon, sillä IVF-lääkäri oli aiemmin viestitellyt, että voisin ilmottautua hoitoon helmikuussa. En ollut siitäkään yllättynyt, että sain kieltävän vastauksen - hoito on siis mahdollinen vasta maaliskuussa. En ollut niin hirveän pettynyt, sillä töiden suhteen minulla olisi tullut järkyttävä säätäminen. Joudun nimittäin taas lähtemään työmatkalle ja se olisi osunut siirron kanssa täysin päällekkäin ja matkan peruminen olisi ollut työkavereilleni katastrofi. Työmatka menee harmittavasti päällekkäin ovulaation kanssa, eli hyvästit myös luomuyritykselle. Reissuja on tulossa tämän jälkeenkin ja ensi kuussa on sama haaste töiden ja hoidon yhteensovittamisesta edessä. Nyt on oltava vaan rohkea ja itsekäs ja kieltäydyttävä työmatkasta, vaikka se aiheuttaa ikävyyksiä kolleegoille. En vaan pysty mitenkään odottamaan siitä eteenpäin, sillä huhtikuisen lomamatkan takia siirto siirtyisi sitten vasta toukokuulle.

Olen alkanut tosissani harkitsemaan, että irtisanoutuisin nykyisestä työstäni, sillä näillä matkustumäärillä on todella haastavaa yrittää perustaa perhettä. Minulle yksi suurimmista stressinaiheuttajista on juuri työn ja hoitojen sovittaminen yhteen. Ajattelen niin paljon sitä, että mitä muut minusta ajattelevat ja tunnollisena on todella vaikea kieltäytyä töistä varsinkaan, kun ei voi kertoa kunnolla syytä, että miksi kieltäydyn. Minulla olisi tiedossa yksi paikka toisessa yrityksessä, ja siinä työssä ei tarvitsisi matkustaa mihinkään ja työ olisi muutenkin stressittömämpää ja hyvin paljon helpompaa. Huonona puolena saisin tuhansia euroja pienempää palkkaa ja saisin hyvästellä nousujohteisen työurani nykyisessä yrityksessä, jossa on mahdollisuudet kehittyä hyvinkin korkealle. Naisena et vaan voi saada kaikkea. Jostakin on luovuttava.

3.2.2019

Tyhjä

Keskenmenosta on 6 viikkoa. Minulla oli jo parempia hetkiä, mutta tänään tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin pitkään aikaan. Tälle viikonlopulle ei ollut sovittuna mitään ystävätapaamisia, riitelin mieheni kanssa ja vietimme lähes puhumattoman illan. Ilta olosuhteiden pakottamassa hiljaisuudessa nosti taas esiin surun ja menetyksen tunteet, unettomuus on takaisin ja valvon. En voinut ajatella tänä iltana muuta kuin, että miten vähemmän yksinäisempi olo minulla olisi, jos pieni olisi vielä matkassa mukana. Pikkuinen olisi täyttänyt jo 13 viikkoa ja olisimme voineet paljastaa maailmalle meidän onnen.

Sen sijaan istun vaitonaisena tuijottaen ikkunasta myrskyä odottavaa talvi-iltaa seuranani tuska menneestä - tapahtuma, joka sattuu vieläkin niin paljon, etten voi kirjoittaa auki sitä kauheutta.

Suren sitä, että en saa ehkä ikinä odottaa sitä hetkeä, kun alkaisin tuntemaan liikkeitäsi sisälläni. En saa kokea sitä, kun päivä päivältä vatsani alkaisi kasvaa ja sen myötä rakkauteni sinuun juurtuisi syvemmälle. En saa kuulla ensimmäistä parkaisuasi ja tietää milloinkaan miten paljon voisin sinua rakastaa.