Viimeinen mahdollisuus

Meillä on enää yksi pakkasalkio jäljellä viime elokuun ICSI-hoidoista julkisella. Klinikalta kysyttiin, jos haluaisimme pitää hiukan hengähdystaukoa ja sopia siirron myöhemmäksi. Klinikan henkilökunta ei tunnu ottavan paljon paineita siitä, että olen kohta aivan liian vanha raskautumaan. Todennäköisyydet huonontuvat kuukausi kuukaudelta ja itse koen voimakkaasti, ettei minulla ole todellakaan yhtään aikaa hukattavaksi. Ilmoitin siltä istumalta vastauksena, että uusi lääkkellinen kierto saa alkaa puolestani heti kuin se on vain mahdollista.

Onkin mielenkiintoista nähdä, että kuinka monta päivää siihen menee, että tuolla alhaalla alkaa jotain tapahtumaan. Progynova on nimittäin melko tehokas hormoni ja olen syönyt sitä hevoskuurin verran neljän viikon ajan.

Sinänsä meitä ei haittaa, vaikka kuukautiset eivät ala ihan heti, sillä olen lähdössä matkoille nyt pariksi viikoksi, eikä ultraus olisi onnistunut helposti muutenkaan tähän väliin. Kerrankin minulla on tuuria aikataulujen sumplimisessa! On tavallaan myös helpotus, että työkuviot ovat nyt seisahduksissa, eikä minun tarvitse ottaa stressiä hoidon aikatauluttamisesta töiden suhteen. 

Jos tämä seuraavakin PAS menee mönkään, niin olen jo alkanut miettiä, että milloinkahan pääsen seuraavaan kerran munankeruuoperaatioon. Täytyykö taas jonottaa julkisella sen puoli vuotta vai pääsenkö ohituskaistalla jo vaikka kesäkuussa ennen kesätaukoa? Jos joudun jonoon uudestaan, olen melko varma, että hermoni eivät tule sitä kestämään ja voisin harkita jonotuksen aikana hoitoja myös yksityisellä puolen. Olen säästänyt rahaa 1,5 vuoden verran hoitoja varten ja nyt olisi kertynyt jo melko hyvä määrä puskuria hoidon toteuttamiseen.

Ei jouluvauvaa

Viime jouluaatonaattona vietin 12 tuntia synnytysosastolla keskeytyneen keskenmenon ja lääkkeellisen tyhjennyksen takia. Silloin uskalsin toivoa, että kunpa ensi jouluna olisin samassa ympäristössä, mutta tällä kertaa niiden onnekkaiden joukossa, jotka ovat siellä viimeisimmillään. Tai ehkä voisin olla yksi niistä, joka oli jo raskaimman työn tehnyt ja saisi nyt silitellä pikkuistaan rauhaisan joulutunnelman syleilyssä.

Tämän pienen laskettu aika olisi ollut 10.12 ja viime vuoden haave oli lähellä toteutumista. Kohtalo uskalsi olla taas toista mieltä ja antoi minulle tänä aamuna negatiivisen tuloksen.

Pelkäsin tosi paljon sitä, että miten ottaisin vastaan pettymyksen, enkä taaskaan uskaltanut ruveta testaamaan yhtään ennen virallista päivää. Helpotuksekseni en murtunut. Tulos ei yllättänyt, sillä mitään oireita ei ollut näiden kahden viikon aikana - ei edes lääkkeiden aiheuttamia.

Pakkasessa olisi enää yksi huurupää odottamassa sulatusta. Pian saan varmaan sairaalalta ohjeita, että miten sen kanssa toimitaan mahdollisesti jo tässä kuussa.

PP9

Lievä flunssani on pahentunut aivan kaameaksi taudiksi. Yskittää, keuhkoja polttaa ja on kertakaikkisen hirveä olo. Huonon olon takia olen syönyt todella huonosti, sillä ruoka ei maistu yhtään. Viimeksi alkuraskaudessa minulla oli aivan pohjaton ruokahalu. Minun on yhä vaikeampi uskoa, että olisin raskaana. Tämä kamala virus on varmasti tappanut alkioni. Ainoa raskauteen viittaava on lämpöjen nousu iltaisin (kyllä, aloin niitäkin mittaamaan, koska olo on kuin 39 asteen kuumeessa), mutta tyhmä olisin, jos en liittäisi sitä ennemminkin tähän kehoni lamauttamaan tautiin.

Minulla oli aivan ihana viime viikko ja hyvä oloni on nyt vain muisto vain. Vihastuttaa. Olen saanut keskenmenon ja sen jälkeen potkut töistä. Tämäkään ei riitä, vaan nyt saan olla neljän seinän sisällä maailman kamalimman taudin kaatamana. Mitähän seuraavaksi tapahtuu, jotta oloni saisi vielä kurjemmaksi?

PP7 ja flunssa

Lauantaina alkoi lievät flunssaoireet; kurkkua kutittaa, ääni käheänä ja yskää. Juuri sellainen flunssa, joka ei ole kunnolla päällä, mutta jonka takia ei uskalla urheillakaan, lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä, tai saatika lähteä tapaamaan kavereita tai perhettä. Aika hidastui aivan hirvittävästi, kun olen vain kotona ja istuskelen selailemassa nettiä. Ja vielä viikko pitäisi odottaa testaamisen kanssa.

Ilmeisesti flunssan takia minulla on ollut myös lievää pahaoloa iltaisin, eikä syöminen oikein huvita. Lämpöjä en ole jaksanut mitata pienistä kylmistä väristyksistä huolimatta. Sitten on ollut myös todella lieviä ja hiukan kiristäviä tuntemuksia munasarjojen kohdalla. Toiveikas minäni on tietysti yrittänyt yhdistää kaikkea tätä mahdollisiin alkuraskauden oireisiin. Kivuttomat ja normaalin kokoiset rinnat ne vain edelleen lannistavat toiveikkuuttani. Keltarauhashormonilisä on saanut rintani aiemmin aristavaksi myös negakierroissa ja ihmettelenkin nyt, että miksi ei niissä ole nyt minkäänlaisia tuntemuksia edes hormonin takia.