PAS:ia kohti

En muista milloin viimeksi olisin odottanut kuukautisten alkamista näin epätoivoisesti. Kiertopäivä 28 koitti jo alkuviikosta, mutta kuukautisia ei kuulunut sinne päinkään. Yksi raskaustesti piti tuhlata varmuuden vuoksi kiertopäivänä numero 29, mutta negatiivinen tulos lisäsi vain ahdistusta. Samaan aikaan töissä alettiin lyömään matkapäiviä lukkoon tämän kuun lopulle. Reissun alkupäiviä alettiin sopia sitten tietenkin juuri sille viikolle, jolloin todennäköinen alkionsiirto olisi kierron viivästymisen takia. Oli aukaistava suu ja kerrottava, että sillä viikolla (ehkä) minulla olisi henkilökohtainen meno enkä pääsisi. Mikä helpotus siitä, että vihdoin sain sanottua asian julki. Kaiken lisäksi kukaan ei alkanut kyselemään mitään lisätietoja, että miksi en voi matkustaa, ja miksi kaikki on niin salamyhkäistä ja epäselvää. Ja mikä parasta, tämä reissu olisi sellainen, joka pärjäisi aluksi ilman minua ja voisin liittyä seuraan myöhemmin.

Kuukautiset alkoivat vihdoin Kp32 eikä sen enempää myöhässä, sillä tätä suurempi viivästyminen olisi hankaloittanut töitä paljon enemmän. Huh, miten helpottunut olen. Lääkkellinen kierto siis alkoi ja sairaalasta tuli vahvistus, että pääsen PAS:iin tässä kierrossa!

Nyt syön toista päivää progynovaa, jonka on tarkoituksena lamaannuttaa munasarjojeni toiminnan alkionsiirtoa varten. Ensimmäistä ultraakaan ei tarvitse odottaa enää kuin reilu viikko. Vaikka kaikki ei nyt mennyt aivan optimaalisesti ajoituksen kanssa putkeen (yksi peruuntunut työmatka), ei mitään kamalaa päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Se harmittaa, että laitoin itseni ahdistumaan useita viikkoja kuvittelemalla päähäni pahimipia skenaarioita siitä, mitkä kaikki asiat voisivat mennä mönkään kerralla. Inhoan sananlaskua "asioilla on tapana järjestyä" - kerrankin se antoi itsensä osua jotenkuten tähän epäonnen osoitteeseen.

Kohti uutta yritystä

Aika on mennyt hirvittävää vauhtia - niin kuin aina syksynä - ja taas ollaan uuden todellisen yrityksen kynnyksellä. Sain kunnalliselta hoidolta viestin digitaaliselle hoitopuolelle, että seuraavan kierron 1. päivästä voi taas ilmoittautua hoitoon lisääntymistieteenyksikköön. Minulla on vähän kaksijakoiset ajatukset seuraavasta yrityksestä. Mukavaa, että taas jotain tapahtuu, mutta en ole niin luottavaisin ja innostunein mielin niin kuin yleensä olen ollut munasolukeräykseen ja tuoresiirtoon tähtäävästä hoidosta. Pelkään ensinnäkin, että alkiot kuolevat sulatuksen aikana, jos sinne asti päästään. Suurin pelkoni kohdistuu kuitenkin ovulaation bongaamiseen. En ole viimeisen noin puolen vuoden aikana ole onnistunut löytää ovulaation ajankohtaa. Olen testaillut tikuilla, mutta tulos on aina epämääräinen. Ja tulos on sama suurin piirtein mihin kierron aikaan tahansa! Esimerkiksi tässä kierrosta testasin 12-16. päivät, joille sain kaikille haalean plussan. Tämän jälkeen 17. päivä oli selvä negatiivinen. 18-24. päivät jälleen haaleita plussia. Tästä eteenpäin en ole jaksanut enää testata, sillä se on niin turhauttavaa. Vatsassa ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, jotka auttaisivat edes vähän tunnistamaan, että mikä noista plussista on oikea plussa. Olen ihmetellyt, että miten muut potilaat selviävät tästä? Menevätkö jotkut ylimääräiselle ultrakäynnille yksityiselle asti vai onko muille ovulaation löytäminen vain niin helppoa?

Näiden pelkojen lisäksi olen lomamatkalla siihen aikaan, kun PAS:ia edeltävä ainoa ultra suurinpiirtein tulee olemaan. Mutta koska kiertoni on melko vaihteleva, on sille silti pienen pieni  mahdollisuus juuri oikeaan aikaan.

Typerä, turha raskaustesti

Tänään vasta sai ilmoittaa negatiivisen raskaustestin tuloksen sairaalaan, vaikka on jo kp5. Minulla oli muistutus testistä aamulla ja olin laittanut sen aivan vessanpöntön viereen, etten vaan unohtaisi aamuväsyneenä tehdä sitä. Niin vain kävin, että unohdin tehdä sen silti kaikista varotoimenpiteistä huolimatta heti aamusta. Olen ollut niin mielettömän epämotivoitunut koko testaamiseen, etten ole suonut sille melkein mitään ajatuksia enää, eikä se aamullakaan käynyt mielessä. Todella turhautuneena tein testin, koska oli pakko, ja katsoin epäkiinnostuneena 100% varman negatiivisen tuloksen.

Ilmoitin myöhemmin päivällä tuloksen sairaalan digitaaliselle hoitopolulle, mutta en ole saanut mitään viestiä, että mitä oikein tapahtuu seuraavaksi. Minulle ei ole ikinä tehnyt PAS:ia sulatetulla alkiolla ja haluisin pian kuulla, että milloin sellainen on mahdollinen. Jos sitä ei tehdä tästä kierrosta niin todennäköisesti se ei tule onnistumaan seuraavassakaan, jolloin on tiedossa paljon töitä ja ulkomaanmatkoja, että tuskin onnistun mitään lääkärikäyntejä luovimaan siihen ajankohtaan. Toinen mikä huolestuttaa on ovulaation bongaaminen. Olen ymmärtänyt, että on potilaan tehtävä yrittää hahmottaa, että milloin ovulaation ajankohta on. Toivon todella, että olen väärässä tästä asiasta. Itse tunnen ovulaation ehkä kerran vuodessa ja viime aikoina en ole saanut sitä testeillä näkyviin. Syynä on ollut lähinnä pitkä kierto ja olen parin viikon testaamisen jälkeen kyllästynyt koko hommaan.

On tämä kaikkineensa vaan niin totaalisen ahdistavaa, stressaavaa, ärsyttävää plus pari muuta turhautumisen tunnetta. Miksi kaiken pitää olla niin kompleksista, miten saisin yksinkertaisemman elämän? Sanonpahan vaan, että miehelläni on sata asiaa vähemmän mietittävää hoidon aikana, ja sekään ei tunnu reilulta. En ole pitkään aikaan jaksanut olla kateellinen kenelläkään, mutta on pakko taas hetken verran kadehtia niitä, jotka tulevat luomusti raskaaksi ja säästyvät kaikilta näiltä haasteilta, joita lapsettomuuden takia joutuu kärsimään.