Huhuu kuukautiset?

Viime viikolla oli pari ylimääräistä mutkaa matkassa ja pääsyni kohtuontelon tähystykseen oli vaarassa. Kuin ihmeen kautta pääsin kuin pääsinkin toimenpiteeseen. En edes tajunnut jännittää koko lääkärikäyntiä, koska olin vain niin iloinen, että onnistuin saamaan itseni paikalle. Lääkärin kanssa toimenpiteessä oli kolme hoitajaa, jotka olivat aivan ihania. Yksi hoitajista piti minua jopa kädestä toimenpiteen ajan, kun vähän kurtistin kulmia pienen kivun takia. Hysteroskopia toimenpiteenä ei tuntunut keskenmenokipujen ja punktion jälkeen oikein juuri miltään. Jos pitää jotain positiivista keskenmenosta keksiä, niin on suhtautumiseni muuhun elämään muuttunut nyt ainakin toistaiseksi toisenlaiseksi. Suhtaudun elämän normaaleihin haasteisiin rauhallisemmin, enkä ota stressiä pienistä asioista. Mikään ei tunnu keskenmenon fyysisen tai varsinkaan henkisen kivun rinnalla enää miltään. Silloin minusta kuoli pieni osa pois.

Aikaisemmin olisin voinut olla ehkä järkyttynyt, mutta nyt olin vaan huvittunut lääkärin kommenteista kesken toimenpiteen tyyliin: "Miksi mulle lähetetään tällaisia tapauksia? Näin pieni määrä raskausmateriaalia lähtisi kyllä itsestäänkin." Nämä kommentit tulivat vielä sellaisia tuhahtaneella äänenpainolla, että herkempi potilas olisi voinut syyllistää itsensä siitä, että oli kehdannut ilmestyä paikalle. Tämä lääkäri ei voinut ymmärtää, että miten iso toimenpide oli minulle henkisesti, ja miten tärkeää minun oli saatava tietää, että oliko kyse raskausmateriaalista vai kasvaimesta, joka voi aiheuttaa keskenmenoja. "Onneksi" kyse oli raskausmateriaalista, jonka viimeiset hippuset ovat nyt poissa kohdustani.

Sain priomlut-kuurin, joka voi edesauttaa kuukautisten alkamista. Kuukautisista ei tosiaan ole kuulunut tai näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä, vaikka kohta ollaan jo seuraavan kuun puolella. En oikein tiedä miten primolut toimii, mutta voi olla, että aloittamisesta voi mennä 10 päivää ennen kuin kuukautiset voivat alkaa. Eli parempi olisi laittaa vauvahaaveet jäihin, kunnes tämä kroppa saataisiin taas normaaliin kiertoon.

Päättymätön keskenmeno

Olin voinut jo paremmin ja minulla oli suorastaan positiivisia ajatuksia viime viikolla, kun vuoto oli alkanut vihdoin tyrehtymään. Sairaalasta pyydettiin kuitenkin käymään verikokeissa sekä vastaanotolle ultraan, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että raskaushormonia- eikä materiaalia enää löytyisi sisältäni.

Vaikka olen tottunut huonojen uutisten tulvaan, olin taas aidosti yllättynyt, että pahin skenaario piti taas paikkansa, eikä tätä keskenmenoa oltukaan vielä taputeltu. Raskaushormonin määrä oli vieläkin 30 (miettikääs, että tällä lukemalla markettiraskaustesti antoi aluksi selkeän negan, ja roskishaamussa erotti juuri ja juuri toisenkin viivan yli 15 min odottelun jälkeen), vaikka 4 viikolla keskenmenosta sen pitäisi olla jo selkeä 0. Vielä ikävämpää oli löydös ultrassa - edelleen jotain 75 millin edestä oli materiaa näkyvissä. Kuvasta oli kuitenkin mahdoton erottaa, että onko se todella raskausmateriaalia vaiko jopa hyvälaatuinen kasvain (polyyppi), jollaisesta olen joutunut hankkiutumaan kerran eroon aikaisemmin. Kohdun kasvaimet eivät ole hyvä juttu, sillä ne voivat aiheuttaa keskenmenoja. Jälleen kerran muserruin surusta. Oliko tämä polyyppi aiheuttanut keskenmenoni? Oliko tämä minun vikani, kun en ollut tajunnut sairaalaa tutkimaan kohtuani polyyppien varalta ennen alkionsiirtoa? Hoitaja ja lääkäri olivat yllättyneitä, kun kuulivat, ettei minua oltu tutkittu tältä kantilta ennen ensimmäistä PAS:ia. Olin kommunikoinut ja raportoinut aikaisemmasta polyypista vuosi sitten sairaalalle, kun tapaustamme tutkittiin ensimmäisen kerran. Tuskin kukaan on palannut näihin vanhoihin papereihin, kun hoidot olivat taas täysiä käynnissä. Minun olisi pitänyt pitää huoli siitä, että asia muistetaan ja tutkitaan.

Lääkäri yritti lohduttaa minua, että kyseessä on todennäköisemmin raskausmateriaalia verikokeen tulosten takia, mutta asia tulisi silti hoitaa, oli kyseessä sitten kasvain tai materiaali. Sitä ennen ei lapsettomuushoitoja voisi jatkaa.

Jos jotain hyvää, niin pääsen yllättävän nopeasti toimenpiteeseen, jossa tähystyksellä tuo alle sentin palanen tullaan minusta vihdoin poistamaan. Ko. toimenpide on jo tällä viikolla. Kunpa sen jälkeen, voisin keskittyä viimein raskauden yrittämiseen ja positiivisuuteen. Nämä huonot uutiset tuntuvat lyövän minua maahan kerta toisensa jälkeen.

Yhden viivan metsästystä

Sain sairaalalta ohjeet joulukuussa keskenmenon jälkeen, että raskaustesti olisi tehtävä viikolla kolme ja ilmoittaa mahdollisesta positiivisesta tuloksesta. Olin suorastaan innoissani tänä aamuna, että on sen viikon alku ja asiat etenevät edes jollain tavalla, sekä voin tehdä testin. Innostus loppui lyhyeen, sillä testin tulos oli niin epäselvä. Aluksi se näytti selkeästi negatiiviselta, mutta pienen odottelun jälkeen kykenin erottamaan todella haalean toisen viivan. Testiviiva oli niin haalea, että piti todella miettiä, että ilmoitanko tämän positiivisena tuloksena vai en, sillä kyse oli vielä marketin halvimmasta testistä. Ei nimittäin yhtään huvittanut panostaa kalliimpiin raskaustesteihin tällaisen asian todentamiseen. Ajattelin sitten toista Uuden Vuoden lupaustani siitä, että on aika alkaa ottamaan enemmän huomioon omia tarpeitani ja lopettaa sen ajatteleminen, että olenko jollekin liikaa vaivaksi. Ilmoitin sairaalalle miten asia on; todella haalea positiivinen. Katsotaan nyt sitten, saanko kutsun ylimääräiseen ultraan vai en. Olen joka tapauksessa menossa ultraan yksityiselle parin viikon päästä, mutta jos pääsen myös julkiselle puolelle, voin ehkä peruuttaa sen.

Viime viikolla olin jo toiveikas vuodon loppumisesta, mutta kyllä sitä edelleen vaan tulee. Välillä jopa hyytymien kera. Miten tästä voi erottaa, että milloin vuoto vaihtuu kuukautisiksi, uusista kivuista vai? Kun olin lääkkellisessä tyhjennyksessä sairaalassa (jo kolme viikkoa sitten!), niin hoitaja sanoi, että kuukautisia voisi odottaa jo ensi viikonloppuna. Tämä taitaa olla turha haave, jos raskausmateriaalia onkin vielä kohdussa. Niin toivon, että kuukautiset todella alkaisivat tämän kuun puolella, sillä se voi tarkoittaa sitä, että seuraava PAS voi toteutua jo sitä seuraavassa kierrossa helmikuun puolella. Tämän ajattelu tuo minulle valtavasti lohtua ja niin kovasti toivon nyt enemmän kuin muuta, että tämä suunnitelma toteutuisi ja kuukautiset alkaisivat pian.

Parempaa huomista odotellessa

Toisen lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen neljä päivää sitten, tuntuu vihdoin siltä, että vuoto olisi hiukan rauhoittunut. Sitä ennen vuodin todella runsaasti joka päivä, pahemmin kuin runsaimpina kuukautisvuotopäivinä. Nyt vuoto on suorastaan jo niukkaa ja väri on muuttunut rusehtavaksi.

Yritän päästä ensi viikolla mittaamaan hemoglobiinin, sillä minulla on taipumusta anemiaan ja olo tuntuu todella väsyneeltä. Lisääntynyt väsymys voi toki aiheutua myös siitä, että en millään saa unta vieläkään iltaisin. Menen sänkyyn klo 23, mutta en saa unen päästä kiinni ja joudun syömään yön aikana 1-2 melatoniinia (1,5mg). Uni tulee yleensä vasta kahden tai kolmen aikoihin, koska mieleni on niin levoton. En voi olla miettimättä sitä, että miten kaikki olisi niin paljon paremmin, jos olisin vielä raskaana.

Aamulla ylös nouseminen on sitten tietysti erittäin vaikeaa. "Onneksi" sairastuin kaiken lisäksi nyt vielä kunnon flunssaan niin ei tarvitse mennä huomennakaan vielä töihin. Vastustuskykyni tuntuu olevan nyt todella alhainen kaiken kokemani jälkeen. Sairastodistus pitää hakea, sillä sairastin keskenmenoani viime viikon. Viime kesän masennusjakson aikana mietin liikaa, että mitä työnantajani miettisi poissaoloistani, enkä hakenut sairaslomaa, vaikka oli välillä kunnon virusperäisessä flunssassakin töissä. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen mennyt jonkin tietyn pisteen yli. En vielä tiedä tarkoittaako kaikki tämä vahvempaa ja parempaa minää, vai heikompaa ja särkyvämpää. En voi tehdä Uuden Vuoden lupausta vauvasta 2019, mutta sen voin luvata, että olen itselleni armollisempi, vaikka se sitten tarkoittaisikin työpaikan menetystä.

Ei vieläkään ohi

10 päivää keskenmenosta kävin yksityisellä lapsettomuusklinikalla jälkitarkastuksessa. En halunnut palata paikkaan, jossa minulle tehtiin ensimmäinen IVF, sillä sieltä on jäänyt niin huonoja muistoja. Näin ollen valitsin toisen klinikan, joka tarjoaa erityisesti keskenmenoneuvontaa.

Lääkärini oli aivan superempaattinen ja mukava. Minun oli vaikea peitellä pettymystäni ja suruani, mutta hän osasi valita juuri oikeat sanat. Hän myös varovasti vihjasi, että käynti psykologin juttusilla voisi olla paikoillaan. Jäin harkitsemaan asiaa.

En ollut yhtään yllättynyt, että ultran mukaan kohdussa oli vieläkin jotain jäljellä. Ei tämä nyt tietenkään voi yhdellä lääkkeellisellä tyhjennyksellä hoitua. Tämä selittänee sen, että minulla oli kovia vatsakipuja vielä koko viikon keskenmenon jälkeen jouluviikolla. Ultra myöskin kertoi sen, että munasarjat ovat täydellisessä lepotilassa luullen olevani vieläkin raskaana. Toisenlaiset uutiset olisivat saaneet mieleni hiukan positiivisemmaksi, jos olisin saanut edes hiukan toivoa siitä, että normaali kierto alkaisi pikkuhiljaa käynnistyä. Sitä ei taida olla tiedossa vielä pitkään aikaan.

Sain siis uudet cytotekit mukaan kotiin laitettavaksi. Lääkkeet toimivat tosi laimeasti, enkä kokenut mitään suurempia kipuja tai vuotoja koko päivän aikana. Otin koko päivän aikana vain yhden panacodin. Epäilyttää, että joudun kuitenkin siihen kaavintaan jossain vaiheessa. Nyt mietin, että menenkö vielä uuteen jälkitarkastukseen ensi viikolla vai jaksanko odottaa kahden viikon päähän, kun voin vihdoin ilmoittaa julkiselle puolelle (toivottavasti negatiivisen) raskaustestin tuloksen. Ahdistaa, kun ei tiedä vieläkään, onko tämä ohi vai ei. Tuntuu siltä, etten pääse henkisesti eteenpäin ennen kuin verenvuoto vihdoin loppuisi.