Lisäajalla

Aivan liian nopeasti koittaa päivä, kun menen lapsettomuusklinikalle mittaamaan uuden hCG-arvon. Heti kun istutin päähäni ajatuksen, että keskenmeno on alkanut, niin vuorokaudet alkoivat kulumaan taas normaalia nopeutta tai ehkä vielä vilkkaammin. Kun odotus loppuu, niin aika ryhtyy suorastaan rientämään kohti parasta ennen päivääni.

Verikokeen jälkeen yritän palata normaalin työpäivän pariin. Tarkistan klinikan applikaatiosta laboratoriotuloksia välillä jopa viiden minuutin välein. Joidenkin viitearvojen mukaan hCG voi jopa tuplaantua muutaman päivän aikana. Minua ahdistaa avata applikaatio, mutta en malta odottaa, että saisin tietää jotain enemmän. En pysty keskittymään töihin yhtään. Miksi olen näin hermostunut, vaikka olen jo menettänyt toivoni?

Yhtäkkiä tulos on siellä. Melkein 10 000 mIU/ml. Ei ollenkaan niin paljon kuin olin toivonut. Ei ainakaan kaksinkertaisesti. Minussa on alkio, joka kasvaa, mutta joka on jälleen kerran jollain tavalla viallinen. Olen pettynyt ja lannistunut, vaikka ei tässä ole mitään uutta. 

Soitto klinikalle ja yllätyksekseni hoitaja kuulostaa ilahtuneelta, että kasvua on ollut ja hän varaa minulle ajan viikon päähän ultraan. Olen ällistynyt, kun tunnelma on niin positiivinen eikä kaikki päätykkään tähän. Typertyneenä kysyn, että mitä nämä arvot nyt oikein tarkoittavat, mutta en saa vastausta suoraan. Lääkäri voi kuulemma kommentoida tuloksiin hänen mielipiteestään myöhemmin. 

No ollaan sitten raskaana, mutta yhtään en vielä kykene iloitsemaan. Viikon päästä nähdään, onko möykkyyn syttynyt elämä.

Ollako vai eikö olla

Soitan lapsettomuusklinikalle: Raskaana ollaan, mutta on menossa kesken. Vähän helpottaa tieto, että meitä ei heitetä tilanteeni perusteella heti lahjasoluhoitojonon hännille. Keskenmenon takia joku saatetaan päästää kuitenkin ohi. No, yksi kuukausi sinne tai tänne. Olen odottanut kohta vuosikymmenen. Tai siltä ainakin tuntuu.

Sovimme niin, että tulen heti klinikalle verikokeisiin ja ultraan, jotta tilanne varmistuisi ja voisin alkaa hyvästelemään ihmeen, joka ei kovin kummoinen ihme ollutkaan. En saa omalle lääkärilleni aikaa vaan toiselle, joka on kerran tehnyt minulle inseminaation. Kurkataan sisälle ja ensin tulee vastaan lisää ruskeaa vuotoa. Ihmeekseni kohtu on säilyttänyt muotonsa eikä ole aivan tyhjä. Sisällä on pyöreä möykky, mutta ei sykettä, joka voisi näkyä jo näillä viikoilla (5+6). Alkio on hyvin pieni viikkoihin nähden. Aivan liian pieni (ajattelen). Ei varsinkaan mitään hännänalkua, jonka voisi erottaa 7. viikolla. En ole toiveikas, eikä lääkärikään näytä siltä. Menen verikokeisiin.

Koriongonadotropiini (hCG) on reilusti yli 6000 mIU/ml, mikä voi tarkoittaa huonoa tai sitten hyvää, jos hedelmöitys onkin tapahtunut todella paljon myöhemmin kuin miten olen laskenut. Toisaalta hCG-hormonin määrä on hyvin yksilöllinen, eikä yksi luku kerro vielä mitään. Nyt odotetaan pari päivää. Viimeinen tuomio tulee seuraavan verikokeen tuloksen ja ultran myötä. Aloitan mielessäni hiljaisen hyvästelyn.