31.12.2017

Vuosi 2017

2017. Olit melko julma ja lohduton. Muistan sinut vuotena, jolloin annoin kaikkeni asialle, joka ei kuitenkaan onnistunut. Tämä vuosi opetti minulle, että vaikka kaikkesi yrität niin se ei silti takaa haluamaasi lopputulosta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen totaalisen epäonnistunut jossain, johon olen panostanut täysillä.

Ilokseni voin todeta, että selvisin vastoinkäymisistä ilman totaalista masentumista ja tällä hetkellä mieli on levollinen, odottava ja iloinen. Joulukuussa minulla alkoi eräs todella mielenkiintoinen työprojekti, joka vei minut täysin mukanaan. Pitkästä aikaa olen todella innostunut töistäni. Työkiireet saivat minut unohtamaan epäonnistuneen koeputkihoidon lähes tyystin. Jouluna sain keskittyä vain ihanaan lomailuun ja rentoiluun. Tuntuu, että akut ovat todella latautuneet ja jaksan lähteä lapsettomuusasian kimppuun ihan uusin voimavaroin.

Vieläkään minun ei ole tarvinnut päättää, että miten toimin tammikuun hoidon kanssa - kuukautiset eivät ole alkaneet vieläkään, vaikka on jo kp 27 (normi on 25). Lähdenkin tästä huolettomin mielin kohti vuotta 2018 ja teen tarvittavat päätökset vasta huomenna.

18.12.2017

Unelmatilanne

Kävin loppuviikosta vielä kerran seurantaultrassa ihmettelemässä lääkärin kanssa, että millainen tilanne munasarjoissa on. Olen nyt syönyt kierron päivät kp2-8 1 kpl Letrozolea iltaisin. Lääkäri kertoi sen, jonka olen kuullut ja nähnyt niin monta kertaa aiemminkin: päällä on unelmatilanne mahdollisen raskautumisen kannalta. Tämä tarkoittaa tässä kierrossa sitä, että oikean puolen munasarjassa erottautuu yksi selkeästi suurempi 1.8 mm kokoinen munarakkula, joka tulisi irtoamaan viimeistään tänään eli maanantaina. Lääkäri ei määrännyt pistoshoitona Ovitrellea, sillä luomutilanne näytti niin hyvältä, eikä halunnut ottaa sitä riskiä, että Ovitrelle irrottaisi munarakkulan liian aikaisin. Meidän tehtäväksi jäi heilutella peittoa ainakin kerran viikonlopun aikana.

Samalla käynnillä puhuimme myös mahdollisesti seuraavasta hoidosta, joka voisi alkaa jo tämän kuun lopussa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä asiaan suhteen. Minulla on tärkeä ja pakollinen työjuttu tammikuussa juuri silloin, kun olisi mahdollinen punktioviikko. Eli jos kierto osuu niin hassusti juuri sille viikolle, on minun vaan luovuttava ajatuksesta koeputkihoidosta jo tammikuussa. Sekin mietityttää, että olen varannut julkiselle puolelle ensikäynnin lapsettomuusasioissa heti vuoden alussa, ja tuskin siinä käynnissä on paljon järkeä, jos on koeputkihoito yksityiselle silloin menossa samanaikaisesti.

Bemfola-reseptit lähtivät kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan. Lääkekattoni on 200 euroa vajaa täydet, eli saisin lääkkeistä jotain alennusta, jos ostan ne vielä tämän vuoden puolella. Vuoden vaihteessa lääkekatto menee taas nollille. Tylynä sanoin lääkärille, että onko väliä täytänkö lääkekattoa nyt vai seuraavalle vuodelle, sillä ennustan, että joudun ostamaan samat lääkkeet vielä niin monta kertaa ensi vuonnakin.

On kyllä ankeaa, että näistä lapsettomuushoidon lääkkeistä vain Bemfolasta saa Kela-korvausta ja lasketaan mukaan lääkekattoon. Monella köyhällä saattaa jäädä lapsettomuushoidot tekemättä lääkkeiden kalliin hinnan takia. Täytyykin tehdä blogipostaus erikseen siitä, että kuinka paljon rahaa meillä kului klinikkakäynteihin, koeputkihoitoon ja lääkkeisiin viime vuoden aikana. Vähän hirvittää jo etukäteen, että millaisista summista loppujen lopuksi on kyse ja haluanko edes tietää.

13.12.2017

Takaisin klinikalla

Pää painuneena kävin eilen lapsettomuusklinikalle ensimmäistä kertaa sitten alkionsiirron. Tietysti osuin paikalla juuri silloin, kun aulassa yksi pariskunta hihkui onnistumisen riemua ja positiivista raskaustestiä hoitajalle. Siinä vaihdettiin lämpimiä halauksia ja taisin nähdä muutaman ilonkyyneleenkin. Tämän lisäksi ilmottautumisjonossa edelläni oli seesteisen näköinen nainen ehkä 7. kuulla raskaana. Niin sitä taas alleviivattiin ja väännettiin puukkoa haavassa, että kaikki muut raskautuvat, mutta emme me.

Lääkäri esitteli käynnin aikana suunnitelmaa mahdollisesta uudesta koeputkihoidosta. Tämä voitaisiin toteuttaa jo heti tammikuun kierron aikana. Minua epäilyttää todella paljon kannattaako minun siihen ryhtyä, sillä epäilen, että todennäköisyydet kohdallani ovat paljon huonommat kuin muilla. Kaikki kivut ja särky sävytettynä tuhansien eurojen laskulla negatiivisin tuloksin ei houkuttele sitten yhtään. Ilmaisin huoleni myös lääkärille, mutta hänen mukaansa uudella suunnitelmalla voidaan päästä paljon parempaan lopputulokseen ja saada alkioita jopa pakkaseen asti (niin varmaan). 

Uusi suunitelma olisi seuraavanalainen: Munasolujen kasvatus aloitetaan Letrozole-tableteilla ja tätä jatkettaisiin ymmärtääkseni noin viikon ajan. Vasta tämän jälkeen aloitettaisiin pistoshoito. Tällä menetelmällä hoidossa pienemmät munarakkulat, jotka olivat syynä vatsani ärsytyksiin ja kipuiluihin, pyritään häivyttämään heti kierron alussa pois. Letrozole auttaa siis valikoimaan parhaimmat ja suurimmat folliikkelit jatkoon, sekä myöhemmin Bemfolalla vahvistetaan vain näiden suurimpien kasvua. Lopputuloksena punktioitavana pitäisi olla vain suurimpia ja parhaimpia munarakkuloita, parhaimmassa tapauksessa 10-15 kappaletta munasoluineen. 

Henkisesti olisin valmis kokeilemaan tätä hoitoa, suurempi kysymys on nyt raha - toisaalta ei minua huvita laittaa rahaa mihinkään muuhunkaan.

11.12.2017

Testipäivästä

Tässä ensimmäisessä koeputkihoidossa suositeltu testipäivä tuntui olevan ikuisuuksien päässä, lähes tavoittelemattomissa. Lopulta kuukautiset alkoivat jo viisi päivää ennen virallista testipäivää. Tämä ei sinänsä ollut mitenkään poikkeavaa, sillä kuukautiseni alkavat yleensä ärsyttävästi aina aivan ajallaan tai muutaman päivän liian aikaisin. Niin toivoisin, että kierto olisi joskus edes hitusen pidempi normaalista, että saisin vähän pidempään elää haavemaailmassa.

Tänä vuonna olen tainnut päästä tekemään raskaustestin vasta kolme kertaa. Kesällä tein yhden kierron aikana kaksikin testiä, sillä tapahtui jotain niin harvinaista, että kuukautiseni olivat viikon myöhässä. Olin aivan varma raskaudestani, sillä minulla oli muitakin "oireita", kuten lämmönnousua ja vilunväristyksiä. Sen kierron pettymys riipaisi jonnekin todella syvälle. Testin ainoa viiva huusi ivallisesti: ”Hah, luulitko muka pääseväsi näin helpolla!” Se kierto oli vasta 3., jonka aikana seurattiin ovulaatiotani lääkärin valvonnassa. Tänä vuonna on ollut yhteensä jo 6 yrityskertaa, joissa ovulaationi ja raskaudelle otollinen "unelmatilanne" on varmennettu ultrassa. Tämän jälkeen oli sitten se surullinen ja epäonnistunut koeputkihoito.

Nyt viikonloppuna, kun oli virallinen testipäivä, suututti aivan hirveästi, etten päässyt jännittämään testille saakka. Päätinkin aamulla tehdä jotain todella outoa, avasin raskaustestin paketistaan ja tein tämän vuoden kolmannen testin. Yhtään ei jännittänyt, sillä tiesin hyvin tuloksen. Silti jossain sisimmässäni halusin uskoa pieneen ihmeeseen. Vain yksi viiva piirtyi testiin aivan heti kirkuvan punaisena.



Huomenna menen taas klinikan lääkärille ihmettelemään, että mitä munasarjoille kuuluu ja arvioimaan päivämäärää ovulaatiolle. Tuntuu aika turhalta, sillä ei me mitään vauvaa kuitenkaan onnistuta tekemään.

8.12.2017

Suunnitelmia

Soitin eilen surkeana klinikalle ja kerroin negatiivisesta tuloksesta. Lääkäri soitteli myöhemmin takaisin ja totesi, että hoito oli mennyt sillä tavalla pieleen osaltani, että munasolut olivat kypsyneet liian epätasaisesti keräyksen ajankohtaan nähden - osa mennyt yliajalle, suurin osa oli aivan liian pieniä ja sitten ne, jotka olivat sopivia niin olivat kaikki virheellisiä tapauksia. Sekin ainokainen, joka siirrettiin kohtuun saakka, oli todennäköisesti sekundaa, kun ei jaksanut kiinnittyä. Mahdollisessa seuraavassa hoidossa lääkitys olisikin täysin erilainen.

Seuraavaa hoitoa ajatellen olenkin nyt muutaman kinkkisen asian edessä. Rahatilanteemme ei ole nyt hyvä ja tästä syystä soittelinkin jo julkiselle puolelle ja sain varattua vastaanottoajan omalle terveysasemalle heti vuoden alusta. Julkisella puolellahan homma toimii niin, että lähete pitää hakea omalta terveysasemalta lapsettomuuspoliklinikalle. Olimme miehemme kanssa sopineet, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin seuraava hoito tehdään julkisella puolella. Mutta nyt mietityttää, että kuinka julkisella osataan suunnitella juuri minulle sopiva ja vaadittu lääkecocktaili. Sekin mietityttää, että onko julkisella sama käytäntö, että alkioita viljellään blastokystiksi asti ja siirrot vasta 5/6:na päivänä. Olen lukenut paljon kertomuksia siitä, että siirrellään vain 2- tai 3-päiväisiä alkioita, joilla on huonompi todennäköisyys jakautumiseen eteenpäni kuin 100-soluisilla blastokystilla. Minua epäilyttää käyttää aikaa tällaisiin hoitoihin ja siirtoihin, jos todennäköisyys raskautumiseen on huonompi.

Voisiko lukijoillani olla enemmän tietoa, että kuinka hyvin yksityisen ja julkisen puolen yhteistyö oikein pelaa? Voidaanko esimerkiksi yksityisen puolen laboratoriotestejä hyödyntää julkisella puolella mutkattomasti? Toinen asia mikä mietityttää on se, että vähennetäänkö yksityisellä tehtyjen koeputkihoitojen lukumäärä suoraan julkisen puolen hoidoista? Olen kuullut tosi ristiriitaista tietoa tästä ja mietityttää nyt tosissaan, että kuinka rehellinen kannattaa julkisella olla hoitohistoriasta yksityisellä klinikalla.

7.12.2017

Hoitokrapula

Poden koetputkihoidon jälkeistä krapulaa oireina keskittysmisvaikeudet, kiinnostuksen puute, väsymys ja apea mieliala. Uusi kierto on aina uuden alku, mutta enää en jaksa uskoa, että sillä olisi mitään merkitystä meille, kun ollaan niin viallisia.

Luottokorttini on tuhansia euroja miinuksella ja kohtu tyhjempi kuin säästötili pahojen päivien varalle. Ei kovin hyvin tunnu nyt menevän. Mitään joululahjoja en tänä vuonna voi ostaa, en edes rakkaille sukulaislapsille puhumattakaan omaa hyvinvointia edistävistä lomamatkoista, psykologipalveluista tai hemmotteluhoidoista. Kyllä niin paljon tarvitsisin lomaa tästä kaikesta ja henkistä tukea, mutta kun kaikki raha ja tulevat rahat on jo poltettu meidän tulevaisuuden vauvaan, jota emme ikinä saa. Ei auta muu kuin niellä kyyneleet ja painaa duunissa normaalisti aivan kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Samalla kuuntelen ystäväni onnea, joka on juuri jäänyt äitiyslomalle tultuaan raskaaksi (tietenkin) ensimmäisellä yrittämällä. On se niin vaikeaa kantaa tätä kaikkea olematta yhtään katkera, mutta on vaan yritettävä parhaansa.

En olisi selvinnyt tästä tähänkään päivään ilman ihanaa ja rakastavaa miestäni. Kuinka hän osaakin sanoa juuri oikeat sanat ja kannustaa eteenpäin tässä mahdottoman tuntuisessa tilanteessa. Jos jotain hyvää hoidoista olen saanut, on mainittava meidän parisuhde, joka on vahvistunut ihan uudelle levelille. Kiitollisuus tästä saa minut nousemaan ylös sängystä tekohymyilemään muulle elämälle.

5.12.2017

Ei enää piinapäiviä

Tänään kesken työpaikan Suomi 100 -juhlien kuukautiset alkoivat. Viimeinen palaveri meni sumussa ja kotimatka sokeana kyynelistä.

Aamulla rintani eivät olleet enää yhtään arat ja aloin pelkäämään pahinta. Päivällä alkoivat kuukautimaiset kivut ja tiesin heti, että tässä tämä nyt sitten oli.
Tuntuu niin julmalta, että rintani oireet huijasivat minua uskomaan raskauteen, ja että tämä kierto sattui vielä olemaan lyhyempi kuin mikään kierroistani koskaan. En näköjään ansaitse edes hitustakaan ylimääräistä toivoa.

Kaikki asiat tuntuvat nyt turhilta ja vähäpätöiseltä. Päällimmäisenä on mielessä suru ja ajatus pikkuisen kuolemasta, vaikka se vasta minimaalinen solumöykky olikin. En ole ihan varma minkä ajatuksen voimin jaksan tästä eteenpäin.


4.12.2017

PP7: jännitys tiivistyy

Pp5:nä pääsin vihdoin takaisin urheilun pariin. Vatsassa ei ole ollut enää mitään tuntemuksia ja urheileminen sujui hyvin, mitä nyt pieni tauko oli tehnyt tehtävänsä ja treenit tuntuivat haastavammalta kuin yleensä. Ilokseni huomasin, että levon ansiosta pieni selkäjumi, joka on vaivannut minua koko syksyn ajan, oli kadonnut kokonaan. Ilman tätä operaatiota en olisi malttanut levätä selkääni kuntoon.

Mitään muuta poikkeavaa ei kehossani ole kuin edelleen aristavat ja turvonneet rinnat.
Joka aamu herään ensimmäisenä tunnustelemaan, onko aristus ja turvotus yhä siellä. Arvioisin, että rinnat ovat suurentuneet noin puoli kuppikokoa. En voi olla muistuttamatta itseäni, että Terolutin lääkeselosteen mukaan turvotusta esiintyy vain 1/1000:lla lääkettä käyttävillä ja raskauden mahdollisuus on hyvinkin olemassa. Kipu pitää minut toiveikkaana ja positiivisin mielin. Aina kun ajattelen positiivista raskaustestiä, kehoni lävistää käsittämätön onnentunne. Olen välillä poikennut jo suuresti asioiden edelle ja kuvitellut mielessäni ne hetket, kun kerromme ilouutisesta lähisukulaisillemme. Samalla, kun tiedän, että tällainen unelmointi on vähän rikollista, en voi olla jatkamatta sitä. Ne ajatukset tuntuvat vaan niin hyviltä ja ihanilta, vaikka aavistan myös niissä piilevän vaaran. Mitä enemmän elettyjä unelmia, sitä enemmän niitä rikotaan mahdollisella negatiivisella tuloksella.

Olen viime päivinä uskaltautunut ajattelemaan lauantaista testihetkeä (PP12). En tiedä vieläkään miten uskallan ikinä katsoa tikkuun. Tapahtuman ajatteleminen saa vatsani nipistelemään ja sykkeeni nousemaan. Kerran ajatuksissani se testi oli negatiivinen, mikä sai sisääni suuren tyhjän olon tunteen. Olen lukenut muiden tarinoita, joissa jotkut ovat saanut jo PP7:nä tikkuun kaksi viivaa, kun sisään on siirretty 5-päiväinen alkio (niin kuin minulle). Ikipäivänä en kykenisi tekemään testiä vielä. Sitäpaitsi viimeisen kierron mukaan kuukautiseni pitäisi alkaa Itsenäisyyspäivänä, eli eletään nyt siihen saakka ainakin.

Viisi yötä Jouluun on.

1.12.2017

PP4: oireita vai toiveita

Rinnat alkoivat aristaa huomattavasti enemmän eilen. Ajattelin automaattisesti, että aristus on sivuoire Teroluteista (keltarauhashormoni), ja koska olen napsinut niitä jo useamman päivän ajan, ovat tuntemukset tästä syystä lisääntyvät. Sitten muistin, että olen syönyt Terolutia kuuriluontoisesti ennenkin, mutta silloin en huomannut rinnoissa mitään muutosta. Hetken mielijohteesta aloin googlailemaan asiaa saadakseni käsitystä siitä onko tämä yleinen sivuoire ko. lääkkeestä. Yllättäen kovin moni ei näytä tästä valittavan. Avasin tarkemman lääkeselosteen ja siellä tosiaan kerrottiin samaa - rintojen aristus on listattu käyttöön liittyvänä haittavaikutuksena, mutta esiintyy alle 10% käyttäjistä. Rintani ovat myös hieman pingottuneet, mutta rintojen turvotus on haittavaikutuksena jo erittäin harvinainen, esiintyvyys alle 0,01%. En voi olla ajattelematta, että ovatko todennäköisyydet Terolutien suhteen puolellani, vai onko kyse mahdollisista alkuraskauden oireista.  Jos ajattelen tätä täysin matemaattisesti, on blastokystilla moninkertaisesti suurempi todennäköisyys kiinnittyä (jopa 50%) kuin se että kärsisin Terolutin haittavaikutuksista.

Ennen koeputkihoitoja, kun piinailin kuukaudesta toiseen luomukierroissa, uskoin vakaasti siihen, että rintani kertoisivat minulle sen, onko raskaus alkanut vai ei. Rintani eivät tavallisesti nimittäin ikinä kipuile ennen kuukautisia. Kuukaudesta toiseen rintani pysyivät aivan samanlaisina, ei pienintäkään aristusta missään muodossa. Nyt tilanne on tosiaan toinen - olen saanut merkin, jota olen niin kauan odottanut. Olen iloissani, mutta järkiminäni toppuuttelee, että näiden oireiden pitäisi alkaa vasta viikon päästä ja kaikki on Terolutin syytä.

Muina oireina on todella lievä menkkamainen jomotus alavatsalla. Huomasin sen nyt aamulla. Mutta tämä taas voin ihan yhtä hyvin olla palautumista punktiosta.

Ei auta muu kuin piinailla ja seurailla näiden oireiden kehittymistä. Ja tietysti toivoa parasta.