PP8

Tänään päivällä olin aivan varma, että kaikki on ohi. Vatsassa tuntui hiukan oudolta ja kun menin vessaan olin aivan varma, että näin verta pienesti sekoittuvan vessan veden sekaan. Pari sydämeniskua jäi väliin ja nielin tyhjää. Tajusin, että vatsatuntemukset kertovatkin juuri alkavista kuukautisista. Sulkeuduin töissä pieneen neuvotteluhuoneeseen ja odotin kyyneleitä. Olenko jo todella niin turta pettymyksiin, etten osaa niitä enää edes itkeä? Ohjasin mieleni tavanomaisiin työkiireisiin ja jatkoin pakkosuorittamista. Miehelle laitoin viestin töiden välissä, että taisi tulla vesiperä. Seuraavalla vessareissulla kaikki varmistuisi. Yllätyin, kun en pystynytkään havaitsemaan seuraavalla kerralla mitään punaista. Saako tämä kaikki stressi näkemään näkyjä.? Kaikki ei ole kyllä aivan normaalisti, sillä päivällä huimasi ja otsa oli tulikuuman tuntuinen. Sellainen olo, että olisin tulossa kipeäksi (tai saamassa hermoromahduksen).

Näin päivällä pitkästä aikaa hyvän työkaverin, joka kysyi miksen osallistu enää mihinkään, en tauoille, työpaikan tapahtumiin enkä syömäänkään. Kuin robottina mumisin jotain kiireestä ja paineesta. Ääneni oli riisuttu ja kalpea, ja hän varmasti mietti miten harmaalta näytän stressin uuvuttamilta kasvoilta. Hän häipyi ja meinasin lyyhistyi kasaan huutamaan, mutta kävelin vain kädet täristen pois.

Iltaan mennessä ei ole vieläkään näkynyt kuukautisia ja nyt vasta aloinkin pelkäämään niiden alkavan hetkellä minä hyvänsä, kun ensimmäiset merkit ovat olleet ilmassa. Vatsassa tuntuu edelleen vähän kummalta, mutta ei mitään niin kovin ihmeellistä kuitenkaan.

PP7

Pelkäämäni PP7 alkaa olla selätetty. Kyllä siinä kävi taas niin, että piinapäivien alettua alkoi aika kulkemaan tappavan hitaasti. Pistoshoitojakso, punktio ja siitä toipuminen tuntuivat menevän ajallisesti supernopeaan tahtiin. Nyt lasken päiviä, tunteja siihen kun pitäisi testata ja ilmoittaa tulos sairaalaan. Tasan viikon päästä viimeistään on tiedossa suuria kyyneleitä tai sitten sitä toista vaihtoehtoa - mahdottoman suurta onnea, jota en uskalla edes ajatella. Viimeksi aloin liian aikaisin tuulettamaan ja pettymys oli aivan hirveä.

Oireita ei ole mitään juuri kovin erikoista, mutta jotain kuitenkin. Lämpöä minulla on ollut 37.3 asteen luokkaa, mutta lämmöt nousee minulla muutenkin juuri ennen kuukautisten alkamista.  Rinnat ovat kosketusarat ja pinkeät - oikein kivat verrattuna normitilaan :) Sitten on jotain hieman ällöttävämpää, eli ilmeisesti keltahormonilääkkeiden sivuvaikutuksena kärsin erittäin vetisestä valkovuodosta. Tätä on jatkunut useamman päivän ajan. Pisteenä iin päällä minulla on kasvojen iho todella huonossa kunnossa, aivan kuin pieni akne olisi puhjennut kasvoilleni. Kova stressi, josta kärsin töissä, saattaa olla myös oma vaikutuksensa tilanteeseen. Olen myös alkanut ilmeisesti stressin takia kärsimään kovasta päänsärystä, joka aktivoituu aina kun menen työpaikalle. Kaikki tämä kuulostaa aivan kamalalta kärsimysnäytelmältä, mutta ihan hyvin minä pärjäilen.

Blastokystejä pakkaseen

Sain viime viikolla tietää lopullisen tilanteen muiden alkioiden kohtalosta labran viljelmistä. Kaikki munasoluthan yritettiin hedelmöittää ICSI-menetelmällä, mikä tarkoittaa mikroinjektiolla vietyä siemennestettä. Yllättäen mieheni spermanäyte oli punktion aikaan uskomattoman hyvä – eteenpäin liikkuvia oli yli 90%! Tällä näytteellä olisi varmasti voinut tehdä IVF:nkin. Emme osaa selittää itsellemme, että mistä syystä tämä huima parannus on tapahtunut. Elintavoissa ei olla tehty mitään erityistä muutosta muuten kuin urheilua on ollut vähemmän loman aikana kuin normaaliarkena. Urheilun määrä ainakin naisella saattaa olla vaikutusta hormonitasapainoon, mutta voisiko näin olla miehenkin osalta?

Joka tapauksessa pitkälle viljeltyjä 5-6 päiväisiä blastokystejä saatiin lopulta pakkaseen 3 kappaletta. Eli jos tämä yritys menee pieleen on minulla vielä kolme muuta mahdollisuutta edellyttäen että kaikki selviävät sulatuksesta. Tulos on mielestäni ihan hyvä, vaikka toivoinkin, että 9:sta olisivat selvinneet kaikki. Nyt tuntuu kuitenkin, että pakkasessa odottaa erityisen sisukkaat ja hyvät alkiot

PP4

PP4 ja täällä voidaan hyvin kiitos ihanan viikonlopun. Kevyen liikkumisen olen päässyt aloittamaan jo PP1:sta eikä nyt ole enää minkäänlaisia outoja punktioon viittaavia tuntemuksia alavatsalla. Eli toipuminen punktiosta sujui tällä kertaa ongelmitta. Nyt piinapäivien ajan käytän Lutinus-nimistä keltarauhashormonia kolmesti päivässä parin viikon ajan. Luultavasti tämä lääke on tehnyt rinnoistani hieman kipeät ja arat. Tai en oikein osaa sanoa, sillä koin rintojen herkkyyttä jo vähän ennen punktiota. Eli mistään vihjeestä mahdolliseen raskauteen ei voi olla kysymys. Mitään muita vihjeitä ei ole tullut. Vähän pelottaa, kun ei ole mitään merkkejä kiinnittymisestä. Harmittaa, kun kiinnittymisvaiheen piti osua juuri tuohon pahimman stressin keskelle. Nyt jännityksellä odotan PP7:aa, joka on minulle seuraava virstanpylväs. Viimeksi sinä päivänä kuukautiset alkoivat ensimmäisen hoidon aikana.

Voihan stressi

Työkiireet- ja paineet alkavat olla taas samalla levelillä kuin ennen lomaa. Ihana rauhallisuus ja zen-olotila ovat muisto vain. Olen yrittänyt parhaani mukaan rauhoittua stressaavassa tilanteessa ajatellen kiinnittymistä yrittävää alkiota, mutta se on erittäin vaikeaa siinä työympäristössä, jossa yritän jotenkuten edes pysyä pinnalla. Minulla on aivan liikaa haastavia tehtäviä päällä samanaikaisesti, jatkuvasti presentaatioita uusille ihmisille, sekä kova paine ylemmältä johdolta kiihdyttää tahtia. Olen introverttiä sorttia ja kaikki esiintymiset ja puheet vievät minusta jo yksistään paljon mehuja.

Tuntuu siltä, että olen aina myöhässä kaikesta siitä mitä teen ja resurssipulan takia ei ole ketään auttamassa. Olen lähestulkoon yksin vastuussa aivan valtavasta kokonaisuudesta, eikä helpotusta ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan jos koskaan. Se on valtava ihme, jos mikään alkio kykenee säilymään hengissä näissä stressihormoneissa, hyvä jos minäkään. Tänään koin iltapäivällä pienen romahduksen, kun tajusin, että töitä on jatkettava iltakymppiin saakka, koska olin onnistunut kadottamaan tärkeitä ja aikaavieviä töitä. Lumipallo alkoi vyörymään, kun olin tästä syystä taas myöhässä yhdestä deadlinesta, stressilevelit alkoivat nousta ja samalla aloin hullun lailla sättimään itseäni siitä, että nyt ei saa, ei vaan kerta kaikkiaan voi stressata. Olen saattanut pilata tämän elämänalun, kun en pysty vain rauhoittumaan. Romahdin pieneksi hetkeksi, mutta otin pienen tauon kaikesta ja pääsin hirveästä tilastani eteenpäin taas hiukan rauhallisempana ja normaalimpana.

Pakostakin nousee mieleeni kysymys, että miten yhdistää tällainen työ sitten jos kuvioissa olisikin pieni lapsi? Jotain on muututtava ja nopeasti, tuli se lapsi sitten maailmaan tai jäisi ikuisesti tulematta.

Siirtopäivä

Aika menee hurjaa vauhtia. Juurihan olin punktiossa ja tänään on jo alkionsiirtopäivä. Tällä kertaa olen kuullut vain hyviä uutisia tuloksista ja olen ollut lähes varma koko ajan, että alkionsiirto tapahtuu juuri tänään. Kaiken kaikkiaan ICSI-menetelmällä hedelmöittyi 9 kpl yhdestätoista kypsästä munasolusta, mikä on järisyttävän hyvä tulos tällaiselle, jolle edelliskerralla oli saaliina vain yksi kunnolla jakautunut munasolu. Tällä hetkellä yksi alkio on laitettuna pakastimeen, yksi siirrettävänä kohtuuni tänään ja loput jatkoviljeltäviksi. Muiden kohtalo selviää vasta myöhemmin.

Alkionsiirto on nopea tapahtuma. Ensin saa tietää labratulokset, jotka saa kuulla henkilöllisyystodistuksen esittämisen jälkeen. Olin yhtä hymyä, kun labratyöskentelijä kertoi viimeisimmän tilanteen. Tässä vaiheessa alkoi taas kurkkua kuristaa koko tuleva toimitus liikutuksen takia. Sitten housut alas ja ylös tuolille, kylmää metallia sisään samalla kun painetaan ultralaitteella vatsaa ja tietysti täynnä olevaa virtsarakkoa. Olin juonut vain kolme lasia vettä, mutta silti piti keskittyä kunnolla siihen, ettei liiku tai tapahdu jotain vielä nolompaa, kun rakkoa painetaan sillä tavalla kunnolla. Julkisella puolella ei potilaille ole omaa näyttöä, josta voisi seurata toimenpiteen kulkua. Sokkona olin mukana tilanteessa, kaikki oli ohi ennen kuin tajusinkaan ja vähän hölmistyneenä nousin lähteäkseni. Toivotettiin paljon onnea, onnea, onnea - tallensin niistä jokaisen kuiskauksena pienelle matkalaiselle. Lähdin sairaalalta sisimmässäni tunne jostain arvokkaasta, jota tästä päivästä alkaen kannan niin varovasti, rakastaen ja hellästi kuin vain tiedän.

Toipuminen

Perjantaina toipuminen punktiosta lähti tosi hyvin käyntiin, eikä kamalia kiputiloja päässyt enää syntymään. Hoitaja sanoikin minulle, että on tärkeää ottaa kipu heti hallintaan, ettei se pääse ottamaan yliotetta. Ote taidettiin saada vahvemmilla kipulääkkeillä, joita otin vielä muutaman myöhemmin illalla osittain varmuuden vuoksi.

Olo oli niin hyvä, että pääsin hyvin liikkumaan jo samana päivänä kuin punktio oli. Seuraavana päivänä pääsin jo pidemmälle kävelylle eikä tarvinnut edes jatkaa vahvempaa lääkitystä. En edes tiennyt, että punktion jälkeen vatsa ei turpoa välttämättä ollenkaan ja näin onnekkaasti näyttää käyneen kohdallani nyt. Ihanaa, kun ei tarvitse yhtään spekuloida, että onko hyperimahaa vai ei, kun vatsa näyttää kerta täysin normaalilta. Ainoa mikä on vaivannyt eilisestä lähtien on muun vatsan oireilu, mikä tuntuu kertovan herkkyydestäni vahvoille kipulääkkeille.  Samankaltainen vatsakipu vaivasi minua monta päivää ensimmäiselläkin kerralla. Vointi oli loppujen lopuksi parempi kuin eilen ja pääsin normaalisti töihin. Tällä kertaa siis 2 päivän sairasloma riitti mainiosti.

Seuraava varattu aika sairaalaan on keskiviikolle, jolloin on tarkoitus tehdä tuore alkionsiirto. Tämä tarkoittaa siis, että alkio olisi 5 päivän ikäinen blastokysti. Aikavaraus on edelleen voimassa, eli tulokset näyttävät lupaavilta :)

Punktioraportti nro 2

Voi että miten onnellinen olen tästä päivästä, vaikka hädin tuskin olen toipunut punktiosta ja kipujakin on. Niin hyvin kaikki kuitenkin meni, etten voi kuin hymyillä. Seuraa punktioraportti nro 2.


Yöllä näin tosi outoa unta, jossa kerrottiin, että minun tulisi pistää jotain hormonia vielä ennen munasolukeräystä tunnin välein yön aikana. Heräsin paniikissa, että mitä lääkkeitä olen unohtanut ottaa ja missä ne oikein ovat. Nopeasti tajusin, että oli punktiopäivän aamu ja mitään pistoksia ei ole tarvinnut tehdä enää kahteen päivään.


Mies ja minä lähdimme hyvissä ajoin sairaalaa kohti aamulla, jotta ei tarvitsisi stressata parkkipaikan löytämisen kanssa. Hoitaja oli heti vastassa käytävällä ohjaamassa lepohuoneeseen ja mies käskettiin siltä istumalta labraan antamaan siemennestenäytettä. Samainen hoitaja tuli selvittämään, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja että olisin vasta kuudes punktiojonossa, mikä tarkoitti sitä, että odottamaan joutuisi toista tuntia. Tämä ei haitannut minua yhtään, sillä olen edelleen siinä moodissa, että kiirettä ei ole tässä valmiissa maailmassa mihinkään (aah, miten tälläinen zen-olo onkaan auttanut minua hanskaamaan työpaineet- ja kiireet paremmin). Hoitaja oli tietoinen, että tämä on punktio nro 2 minulle ja aloin paasaamaan siitä, kuinka kipuinen olin 1. kerran jälkeen virtsaamisongelmia myöten. Ei jäänyt kellekään epäselväksi, että kuinka kamalaa oli ollut :)


Esilääkityksenä sain särkylääkettä ja otin myös vapaaehtoisen rauhoittavan. Sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälle ennen kuin lääkkeet humahtaisi päähän. Kun mies tuli takaisin, minulla heitti mukavasti päästä ja olin tosi hyvällä tuulella, eikä tosiaan jännittänyt ollenkaan. Kahden tunnin odotusaika meni supernopeasti, vaikka en kyennyt juuri keskittyä ja lukea mitään rauhoittavan takia. Kun minut vihdoin tultiin hakemaan toimenpiteeseen, niin silloin tunsin ensimmäisen kunnon jännityksen kouraisevan vatsasta. Tässä vaiheessa mies lähti kaupungilla käymään asioilla ja oltiin sovittu, että palaisi sitten parin tunnin kuluttua.


Itse toimenpidehuoneessa sain heti lisää rauhoittavaa ja kipulääkkeitä. Mieli oli todella rauhallinen ja en pelännyt kohdun seinämän lävistävää neulaa ollenkaan. Hoitaja otti tosi mukavasti minut huomioon koko toimenpiteen ajan ja sain kehuja lääkäriltä, että kuinka helppoa hänen oli työskennellä, kun olin niin rauhallinen ja paikoillaan. Tällä kertaa ei tullut puudutusta, mutta tästä huolimatta en kokenut mitään kovin pahaa kipua kertaakaan. Toki neula nipistää ja keräys tuntuu hiukan epämiellyttävältä, mutta kaiken kaikkiaan toimenpide oli melko helppo ja hyvillä mielin jätin toimenpidehuoneen.


Sitten alkoi itselleni se jännittävin vaihe, että kuinka kipeäksi tulisin punktion jälkeen. Tälläkin kertaa munarakkuloita oli nimittäin toistakymmentä. Ennen kuin ehdin kunnolla edes istua takaisin lepohuoneessa, hoitaja tuli ilmoittamaan, että olivat löytäneet 13 munasolua kaikista niistä kerätyistä rakkuloista. 13! Maailman ihanin onnekkain epäonnennumero! Olin todella tyytyväinen tulokseen ja hoitajakin iloitsi niin hyvästä saaliista. Voisiko todennäköisyydet olla kerrankin meidän puolella?


Noin tunti punktion jälkeen minulle alkoi valitettavan tutusti kipu yltymään kovaksi siltä puolelta, jolta munarakkuloita kerättiin enemmän. Siinä vaiheessa, kun aloin kiemurtelemaan kivusta, oli pakko ilmoittaa hoitajille, että nyt tarvitsee jotain vahvempaa kuin Panadolia. Onneksi olin kertonut tarinani edellisestä punktiosta ja hoitaja ymmärsi heti antaa Tramalia. Mikä ihana tunne, kun kipu alkoi hellittämään tämän lääkkeen turvin.


Olin lopulta viimeinen sen päivän potilaista, joka pääsi lähtemään kotiin, sillä kivut olivat sen verran kovat. Taaskin jäi hieman ihmetyttämään, että miten muut tuntuvat pääsevän niin paljon helpommalla. Pääsin silti lähtemään erityisen hyvillä mielin kotiin, sillä sain reseptin vahvemmasta lääkkeestä kotiinvietäväksi. Tästä piti jonkun aikaa keskustella, mutta sain tahtoni lävitse. On niin paljon mukavempaa olla kotona toipumassa, kun on kunnon lääkkeet varmuuden vuoksi. Toistaiseksi kivut ovat nyt hallinnassa ja ovat paljon miedommat kuin viimeksi, eikä ole edes tarvinnut tukeutua kolmiolääkkeeeseen. Tämä punktiokokemus on ollut kaiken kaikkiaan monta kertaa parempi kuin ensimmäinen :) 10 pistettä siis julkisen puolen munasolukeräystoimenpiteelle ja sen henkilökunnalle.

Lääkkeetön päivä

Eilen pistin viimeisen lääkkeen (Ovitrelle) tasan tarkkaan 36h ennen punktiota niin kuin ohjeissa sanottiin. Ovitrelle on mielestäni kaikista lääkekynistä se helpoin. Neula on niin ohut, ettei sen laittaminen tuntunut yhtään miltään. Kaiken kaikkiaan pistoshoito meni tosi hyvin ja olisin jälleen kerran tähän valmis uudestaankin.

Vatsassa on ollut pieniä tuntemuksia, mutta ei sellaista valtavaa turvotusta kuin viimeksi. Olo oli niin hyvä, että olin normaalisti töissä ja tein jopa yhden ekstratunnin. Tiimille kerroin pienestä toimenpiteestä viikon lopussa jo alkuviikosta ja silloin kukaan ei alkanut utelemaan sen enempää. Eilen oli vaikea tilanne töissä, kun paras työystäväni kysyi suoraan, että mihin operaatioon olen menossa. Tuntui todella pahalta, kun en voinut kertoa ja kiersin asian. Hän jäi varmasti miettimään, että mikä minulla on. Emme ole tunneet toisiamme kuitenkaan kuin vasta muutaman kuukauden. Silti minua jäi vaivaamaan, etten kertonut, sillä olemme avautuneet toisillemme viime aikoina niin paljon kaikesta muusta vakavasta, kuten burnoutista, johon molemmat ajauduimme ennen lomia. On vaan niin paljon helpompaa mennä töihin taas ensi viikolla, kun kukaan ei tiedä mitä sisälläni on menossa.

Oirepäiväkirja

Kerroin aiemmin, että en ole saanut mitään sivuoireita hormonilääkityksestä. Nyt kun aloin oikein miettimään niin rintani ovat olleet jo pari päivää aavistuksen aran tuntuiset. Tämän lisäksi ruokahalu ei ole ollut kovin hyvä ja välillä on pitänyt pakottaa itsensä syömään jotain. Tämä voi toki aiheutua siitä, että en ole päässyt urheilemaan samalla tavalla kuin aiemmin, sillä en ole halunnut ottaa mitään riskiä mahdollisesta munasarjan kiertymisestä tai edes kaatumisesta. Minulla vaikuttaa urheilun puute   vähentyneeseen näläntunteeseen normaalioloissakin, mutta ei tässä olla oltu kuin muutama päivä liikkumatta. Tästä syystä epäilen lääkityksellä olevan jotain vaikutusta asiaan.

Ihoni on myös mennyt hiukan huonoon kuntoon ja on alkanut ilmestymään stressipaukamia. Toisaalta palasin juuri töihin ja iho-oireet voivat aiheutua oravanpyörästäkin. Loma teki kyllä hyvää ja henkisesti tunnen itseni vahvaksi ja valmiina taas vastaanottamaan työelämän haasteita.

Vatsakipuja osalta olen päässyt niin paljon helpommalla kuin viimeksi. Muistan, että viimeksi viimeisinä päivinä ennen munasolukeräystä haaveilin tuskissani punktion tapahtuvan pian, jotta pääsisin eroon paisuvista rakkuloistani. Nyt olo on varsin hyvä eikä minulla ole mitään kiirettä punktioon. Se on hauskaa miten viimeisen viikon aikana on palautunut muistiin kaikki tapahtumat edelliskerran hoidosta yksityisellä. Toistaiseksi mennyt paremmin, en voi kuin toivoa, että sama linja jatkuu hoidon päättymiseen saakka.

Ultra ja mitä sen jälkeen

Kp10 ja ensimmäiset tuntemukset alavatsalla aivan niin kuin ensimmäisellä hoitokerralla. Edellisenä iltana olin vielä tunnin kävelylenkillä, mut nyt ei huvita rehkiä senkään vertaa. Varsinaisia kipuja ei ole, mutta munasolut alkavat tuntua painavilta munasarjoissa.

Aamun ultra jännitti. Pelkäsin koko ajan, että minut säikäytetään jollain huonoilla uutisilla ja olin melkein yllättynyt saadessani tietää, että punktio on kuin onkin tällä viikolla; tarkalleen kolmen päivän päästä. Jäljellä enää viimeisen illan verran Gonal F:ää ja Orgalutrania, vastahan aloitin! Hoitoon kuului lopulta vain kahdeksan stimulaatiopäivää. Tämä ajanjakso meni hirvittävän nopeasti. Niin lyhyt aika verrattuna 7,5 kuukauden jonotukseen. Sen verran jouduin yhteensä odottamaan julkisella puolella näitä hormonicocktaileja.

Tämä IVF-hoito muuttui sittenkin lääkärien päätöksellä ICSI:ksi, eli munasolujen mikroinjektiolla mennään punktion jälkeen eteenpäin. Olen todella onnellinen, että tätäkin nyt kokeillaan. Yksityisellä puolella ICSI maksaisi monta sataa euroa enemmän.

Kp8 ja Orgalutran

Vaikka pistäminen on mennyt hyvin tässä hoidossa, silti melko vastahakoisesti otin Orgalutranin pois eilen paketistaan ja viivyttelin toimenpiteen aloittamista myöhäisiltaan. Kyseessä on siis ns. jarrulääke, joka estää munasolujen ennenaikaista irtoamista ennen suunniteltua munasolupunktiota.
Orgalutranin vaikuttava aine on ganireliksi ja se kuuluu gonadotropiinia vapauttavien hormonien estäjien lääkeaineryhmään ja se vaikuttaa estämällä luonnollisen gonadotropiinia vapauttavan hormonin (GnRH) toimintaa. (*Lääkeinfo.fi)

Orgalutranin piikki on tylpempi ja neula vähän paksumpi kuin muissa lääkkeissä, ja tästä syystä sitä on hankalampi saada ihosta lävitse. Tämä oli hyvin mielessäni edelliskerroista ja tartuin rohkeasti ruiskuun ja työnsin sitä heti hieman suuremmalla voimalla kuin Gonal F:ää vatsanahasta sisään n. 45 asteen kulmassa. Eihän se kivalta tuntunut, mutta ei kovin ollut kivuliastakaan. Ja mikä parasta, sain heti piikin helposti ihon lävitse. Tämän jälkeen tuttu kirvely ympäröi pistoskohtaa, mutta meni nopeasti ohitse.

Vatsan alueella ja muutenkaan ei ole ollut vielä mitään tuntemukisia kasvavista munarakkuloista. On alkanut mietityttämään, että toimiiko koko lääkitys tällä kertaa ollenkaan. Toisaalta viimeksi minulla ei ollut selviä tuntemuksia ennen kuin kp10-päivänä. Tilanne selviää hyvinkin pian, sillä huomisaamuna (kp10) on aika ensimmäiseen IVF-ultraan. Todennäköisesti tämä jää viimeiseksi ultraksi ennen punktiota, jos kaikki menee niin kuin pitääkin.

Kp6 ja ajatuksia uudesta hoidosta

Ajattelin listata vähän tuntemuksia tästä juuri alkaneesta koeputkihoidosta, joka on meille järjestyksessään jo toinen:

• On se totta, että kun yhden hoidon on jo kertaalleen suorittanut, eivät piikit ja piikitykset tunnu juuri enää oikein miltään. Toki piikit pistävät, mutta tilanne ei hermostuta yhtään. Työnnän lääkkeen sisään ajattelematta pistääkö vai ei, eivätkä kädet hikoa niin kuin ensimmäisessä hoidossa. Viime marraskuussa saatoin istua ruisku kädessä useamman minuutin ajan ihmettelemässä, että milloin viitsin laittaa. Nyt olen suorittanut kaiken ennätysnopeasti - kynän korkki auki, piikki kiinni kynään, lääkkeen annostus ruiskuun, vatsapoimusta kiinni ja eikun menoksi.

• Tälläkään kertaa en ole saanut mitään sivuoireita lääkkeistä - toisaalta onkin vasta neljäs lääkkeellinen päivä.

• Ensimmäisellä kerralla hoito oli lähestulkoon mielessä vähintään kerran tunnissa. Tällä kertaa hädin tuskin muistan illalla, että on pistämisen aika. Toisena päivänä melkein unohdin kokonaan ja myöhästyin ajankohdasta yli puoli tuntia. Toivottavasti vähänlaisella stressaamisella olisi myönteinen vaikutus lopputulokseen.

• Viime kerralla mietin jonkun verran punktiota itse toimenpiteenä. Silloin ei tullut mieleenkään, että tuska alkaisi vasta punktion jälkeen. Nyt minua eniten mietityttää, että kuinka monen päivän sairaslomalla selviän. Sairaalasta kerrottiin, että tiedossa olisi vain 2 sairaslomapäivää. Viimeksi vielä neljäntenä päivänä oli liikkuminen vaikeaa, eli ajattelin neuvotella enemmän sairaslomapäiviä kuin luvatut kaksi. Niin toivon, että selviäisin pienemmillä kivuilla tällä kertaa. Toisenlainen lääkitys voi tässä auttaa.

• Minua stressasi todella paljon kesän alussa töiden suhteen, että minun pitäisi peruuttaa jotain jo luvattuja työmatkoja, sillä alkukesä oli superhektistä aikaa töissä. Töiden takia ei oikeastaan haitannut yhtään, että hoito siirtyi, sillä olisin joutunut todella haastaviin ja epämukaviin tilanteisiin. Nyt onneksi tilanne on hiukan helpompi ja minun ei tarvitse peruuttaa mitään isoja tapaamisia töissä sairasloman takia. Muutaman palaverin uudelleenjärjestely tuottaa hiukan haasteita, mutta eiköhän sekin jotenkin järjesty.

• Ensimmäisellä hoitokerralla mietitytti kovasti, että miten selviän kaikista juhlimishaasteista, sillä oli pikkujouluaika :) Juuri nyt punktion sairaslomani aikaan on ystäväni suuret juhlat, joita ollaan suunniteltu yli puolen vuoden ajan ja minultakin odotetaan ohjelmanumeroa ja kyydityksiä ja jos mitä. On ollut todella vaikeaa olla kertomatta, että en pääsekään mukaan. En ole vielä keksinyt, että miten hoidan koko tilanteen. Olen nyt vain yrittänyt livistää muilla tekosyillä kaikista tehtävistä ja voin vain kuvitella, että mitä jotkut saattavat jo ajatella minusta. On vaan pakko laitettava hoidon tällaisten asioiden edelle ja olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Juhlatoimikunnassa on niin paljon ihmisiä, joita en tunne ollenkaan ja ymmärrettävästi en halua tuoda tätä asiaa esille siinä ryhmässä. 

• Viimeksi tuskailin siitä, että aika menee niin hitaasti hoidon alettua. Nyt jotenkin minulla ei ole kiire mihinkään ja annan päivien lipua ohitseni hitaasti, nopeasti tai sillä tahdilla kuin ne nyt menevätkin. Olen niin turtunut odotukseen ja epäonnistumisiin, että olen oppinut olla kiirehtimättä. Itse matka voi olla nimittäin paljon parempi kuin se mihin se lopulta päättyy.

Lapsettomuushoito nro 2

Edellinen kierto venyi taas todella pitkäksi ja pääsin ilmoittautumaan lapsetttomuushoitoon julkiselle puolelle kuukautisten alettua vasta nyt elokuun puolella. Heti seuraavana päivänä ilmoittautumisen jälkeen kuulin aivan ihania uutisia - saan vihdoin aloittaa pistoshoidon kp3:sta ja punktiollekin on tehty alustava varaus! Päällimäisenä tunteena on valtava helpotus siitä, että saan viimein kauan kaipaamani hoidon ja toivonkipinä palaa suurempana kuin pitkään aikaan.

Tänään pistin 10 kuukauden pistostauon jälkeen Gonal F - lääkekynästä. En jännittänyt yhtään ja tuikkasin hymyissä suin lääkkeen vatsanahasta sisään. Pistäminen ei ole koskaan ollut näin kivaa, niin vapautunut olo on siitä, kun hoito on alkanut :)  Olen onnellinen.