PP5

Täysin oireettomana taas mennään piinapäiviä. Kävin kurkkaamassa viime marraskuun kirjoituksia ennen plussausta. Viimeksi olin kertonut tuntemuksista rinnoissani aristuksen muodossa jo PP5:n kohdalla. Nyt ei edes rinnat tunnu yhtään herkiltä ja niiden koko on yhtä minimaalinen kuin normaalistikin. Tästä syystä olen jo melkein luopunut toivosta, että tästä PAS:ista olisi jäänyt kyytiläistä kiinni.

Samalla ajatukset ovat jo harhautuneet seuraavan kierron alkion siirtoon ja miten saan sen järjestymään. Olen tietysti taas reissussa seuraavan hoidon aikaan ja mahdolliset muutokset ovat monimutkaisia ja erittäin kallista järjestää. Mutta koska olen ikäloppu, niin yhtään aikaa ja kuukautta minulla ei ole varaa enää hukata. Jos järjestelyt sitten pilaa lomamatkani ja maksaa 600 euroa, olen päättänyt olla välittämättä asiasta ja tehdä vain kaikkeni saadakseni siirron onnistumaan.

Ainoa asia mikä minua tässä mahdollisessa epäonnen kierrossa lohduttaa on se, että työnhaku ei-raskaana on huomattavasti huolettomampaa kuin asian salaaminen rekryprosesseissa.

4. alkion siirto

Aurinko paistaa jälleen ulkona ja niin myös valo sisälläni. Kolme kuukautta siihen meni, mutta vihdoin voin rehellisesti sanoa ääneen, että olen taas onnellinen ja kaikki on hyvin. Ja mikä parasta, sain tänään pikkuisen kyytiläisen matkaan. Kyseessä on 6 päivän ikäinen blastokysti viime elokuun hoidoista. Pakkaseen jäi enää yksi mahdollisuus. Mutta en ajattele nyt sitä pakkaseen jäänyttä ja seuraavia hoitoja, vaan keskityn tämän hyvän olo säilyttämiseen vähintään seuraavat kaksi viikkoa ennen testausta.

On helppoa olla onnellinen, kun kontrasti viime viikkoon on aivan valtava. Ensinnäkin minut laitettiin töistä irtisanomisuhan alle. Tämä tarkoittaa sitä, että työt loppuvat melko pian. Tämän lisäksi huomasin oudon patin rinnassani. Olin huomannut sen jo aiemmin muutama viikko sitten, mutta ajattelin sen olevan vain viaton karvatupin tulehdus ihon alla. Menin paniikkiin. Miksi en ole tutkituttanut tätä aiemmin?! Kerronko hormonipolille asiasta? Olenko menettämässä arvokkaan alkioni? Olenko syönyt lääkkeitä koko kierron turhaan? Onko minulla syöpä? Luin netistä, että pitkään jatkuneet hormonihoidot altistavat rintasyövälle.

Seuraavana päivänä irtisanomisilmoituksen jälkeen marssin yksityiselle gynekologille tutkimuksiin. Päätin, etten ilmoita hormonipolille vielä mitään. Lääkäri oli aivan ihana. Hän tutki huolellisesti rintani ja löysi saman patin. Hän sanoi moneen kertaan, ettei usko sen olevan vaarallinen, mutta koska olin tehnyt löydöksen itse, hän suosittelisi käyntiä mammografiassa varmuuden vuoksi. Sydän tykyttäen kyselin hoitajalta aikaa mahdollisimman pian kuvantamiseen. Melkein itkin onnen kyyneliä jo siinä vaiheessa, kun sain ajan 4 päivää ennen alkionsiirtoa.

Ja niin kamalan viikon lopulla löysin itseni mammografiasta. Voin sanoa, että vaikka olen hormonikuurilla, jonka pitäisi tehdä rinnat aristaviksi, ei kuvantaminen ollut yhtään kivulias tai kovin kummoinen toimenpide. Rintoja litistettiin kyllä, mutta pahinta painetta kesti vain muutaman sekunnin ajan. Ehkä se on pienirintaisille paljon helpompi toimenpide. Lääkäri katsoi heti kuvien tulokset, mutta ilmeisesti niistä ei löytynyt mitään, sillä kuviin ei palattu laisinkaan. Melkein heti kuvantamisen jälkeen aloitettiin rintojen ultraäänitutkimus, joka on kuulemma tapauksessani paljon herkempi ja parempi tutkimus. Ultraäänellä onnistuttiin löytämään useampi hyvänlaatuinen kysta, mutta ei onneksi mitään rintasyöpään viittaavaa. Loppujen lopuksi se eniten päänvaivaa aiheuttanut patti oli niin pieni, ettei edes ultraäänellä voinut todentaa sen syytä. Mutta mikä tärkeintä, ainakin oli 100% varmaa, että syövästä ei tarvinnut enää murehtia.

Kaiken tämän episodin jälkeen olen ollut hyvin onnellinen. Edes työn menetys ei tunnu pahalta, koska olen terve ja alkio siirreettin niin kuin pitikin. Tästä alkaa toden teolla uusi sivu elämässäni.

Vapaanaisen elämä kutsuu

Työreissusta on kotiuduttu ja aika tuntui pysähtyneen heti, kun pääsin normaalin elämän rytmiin. Aika ja tunnit vain matelevat kohti hoidon seuraavaa etappia. Ensi maanantaina siis ultrataan ja silloin varmaan selviää siirtopäiväkin, sekä milloin täytyy aloittaa lugesteronit. Keltarauhashormonia ja pikkuhousunsuojia ei ole yhtään ikävä, mutta se on pieni hinta siitä, jos raskaus onnistuisikin lääkkeen avulla. Tukilääkitystä lääkkeellisessä kierrossa käytetään aina raskausviikon 10. viikolle saakka ja viime raskaudessa ehdinkin käyttää lugeja 5 viikkoa putkeen, progynovaa sitäkin kauemmin. Pääsisi taas hitusen helpommalla, jos lääkkeelliseltä kierrolta voisi välttyä, mutta kun se on kerran osoittautunut toimivaksi niin turha yrittää vaihtaa luomukiertoon, jossa ovulaation etsiminen on niin vaikeaa ja stressaavaa.

Töissä alkoi jo seuraavan työreissun bookkaaminen ja alkionsiirto osuu omien laskujeni mukaan n. 4-5 päivää ennen matkan alkua. Toivottavasti kaikki menee samalla aikataululla kuin viimeksi ja kohdun limakalvo olisi sopiva siirtoon n. kp20 tietämissä.

Seuraavaan työmatkaan saattaa liittyä eräs mielenkiintoinen juonenkäänne. On mahdollista, että työmatkani saattaa peruuntua kokonaan yhdestä toisesta syystä kuin hoidon päällekkäisyydestä. Meillä nimittäin potkitaan töistä tänä keväänä runsaasti väkeä ulos tuotannollisista ja taloudellisista syistä. On hyvin mahdollista, että minulla ei enää jatkukaan työt kohta ja lopputili häämöttää huhtikuussa. On vähän nurinkurista, että töitä ja reissuja on runsaasti, mutta kohta niitä ei teekään enää ketään.

Saattaa siis olla, että huhtikuusta eteenpäin on tiedossa vapaanaisen elämä ja voin keskittyä rauhassa vai lapsentekoon ja hoitoihin. Ja ai niin, pitää ehkä jotain uusia töitäkin alkaa miettiä.

PAS:ia kohti

En muista milloin viimeksi olisin odottanut kuukautisten alkamista näin epätoivoisesti. Kiertopäivä 28 koitti jo alkuviikosta, mutta kuukautisia ei kuulunut sinne päinkään. Yksi raskaustesti piti tuhlata varmuuden vuoksi kiertopäivänä numero 29, mutta negatiivinen tulos lisäsi vain ahdistusta. Samaan aikaan töissä alettiin lyömään matkapäiviä lukkoon tämän kuun lopulle. Reissun alkupäiviä alettiin sopia sitten tietenkin juuri sille viikolle, jolloin todennäköinen alkionsiirto olisi kierron viivästymisen takia. Oli aukaistava suu ja kerrottava, että sillä viikolla (ehkä) minulla olisi henkilökohtainen meno enkä pääsisi. Mikä helpotus siitä, että vihdoin sain sanottua asian julki. Kaiken lisäksi kukaan ei alkanut kyselemään mitään lisätietoja, että miksi en voi matkustaa, ja miksi kaikki on niin salamyhkäistä ja epäselvää. Ja mikä parasta, tämä reissu olisi sellainen, joka pärjäisi aluksi ilman minua ja voisin liittyä seuraan myöhemmin.

Kuukautiset alkoivat vihdoin Kp32 eikä sen enempää myöhässä, sillä tätä suurempi viivästyminen olisi hankaloittanut töitä paljon enemmän. Huh, miten helpottunut olen. Lääkkellinen kierto siis alkoi ja sairaalasta tuli vahvistus, että pääsen PAS:iin tässä kierrossa!

Nyt syön toista päivää progynovaa, jonka on tarkoituksena lamaannuttaa munasarjojeni toiminnan alkionsiirtoa varten. Ensimmäistä ultraakaan ei tarvitse odottaa enää kuin reilu viikko. Vaikka kaikki ei nyt mennyt aivan optimaalisesti ajoituksen kanssa putkeen (yksi peruuntunut työmatka), ei mitään kamalaa päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Se harmittaa, että laitoin itseni ahdistumaan useita viikkoja kuvittelemalla päähäni pahimipia skenaarioita siitä, mitkä kaikki asiat voisivat mennä mönkään kerralla. Inhoan sananlaskua "asioilla on tapana järjestyä" - kerrankin se antoi itsensä osua jotenkuten tähän epäonnen osoitteeseen.

Sokkokierto

Siinä kävi taas niin, että ei tullut oikein bongattua ovulaatiota varmuudella tässä kierrossa. Yhtä haasteellista siis kuin aiemminkin. Olin reissussa, kun sain vahvimmat viivat ja harmitus oli suuri, kun en ollut silloin kotona mieheni kanssa. Outoa oli, että hailakat viivat ilmestyivät testiin vielä kauan parempien viivojen jälkeen, aivan kuin ovulaatio olisikin ollut vasta edessäpäin. 1,5 viikon testaamiseen jälkeen kyllästyin tikkuihin ja luovutin, vaikka jonkunlaista positiivista koko ajan näyttikin. Tässä kuussa alkaa lääkkeellinen kierto ja laitan kaikki toiveeni siihen. Nyt sitten kaikki varpaat ja sormet ristiin, että tämä kierto kestäisi sen normaalin 28 päivää ja kuukautiset alkaisivat ensi viikolla. Tämä siitä syystä, että uusien työreissujen takia taas huhtikuussa PAS voi onnistua vain tähän väliin ilman suurempaa harmia töiden suhteen. Niin toivon, että onni olisi pitkästä aikaa taas meidän puolella.

Noin muuten raskaaksi jälleen tuleminen tuntuu aika utopistiselta ja kaukaiselta ajatukselta. Outoa ajatella nyt kuukausien jälkeen keskenmenosta, että se oli hetken aikaa myös meille totta. Olotilani on tasaantunut ja pystyn ajattelemaan menetystä ilman itkuun pillahtamista, mutta en ole oikein onnellinenkaan. Odotan muutosta ja ennen sitä tulen olemaan oman elämäni ulkopuolinen.