Tämä kevät on mennyt vauhdilla, vaikka helmikuussa tuntui siltä, että kesäkuuhun on ikuisuus. Aika menee nopeasti, kun keskittyy elämään hetkessä ja unohtaa kaiken odottamisen. Taas tuli todistettua, että on se oleminen niin mahdottoman helppoa, kun ei tarvitse ajatella lapsettomushoitoja, eikä ravata lääkärissä asian takia. Olen keskittynyt täysin itseeni, urheillut rakastamaani lajia enemmän kuin ikinä ja vahingossa saanut itseni parempaan kuntoon kuin koskaan. On mahtava tunne, kun kunto riittää ihmeellisiin suorituksiin jopa useampana päivänä peräkkäin. Jos ei minulla lasta ikinä suoda, niin intohimoani teen hautaan saakka. On lohduttava tieto, että on jotain mistä tulen aina nauttimaan, vaikka olisin yksin jopa ilman miestäni.
Tiedostan, että kaikki tämä tekeminen on pakenemista realiteeteista, joita joudun pian kohtaamaan. Seuraavan kerran, kun kuukautiseni alkavat, on minulla lupa ilmoittautua hoitoon. Olen aika peloissani, että miten kestän seuraavan kerran. Viime marraskuun muistan nyt mustana, kun kaikki viimeksi tapahtui.
Oon jo jonkin aikaa seurannut sun taivalta ja nyt päätin viimein kommentoida. Odotan jännityksellä sun kirjoituksia tulevasta hoidosta, meillä tehdään ensimmäinen ivf elokuun puolella. Toisaalta tuntuu, että siihen on pitkä aika, mutta toisaalta jonkinlainen "loma" tästä stressaamisesta tekee hyvää. Toivottavasti teillä tärppäis!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi :) Tänään sain viimein ensimmäiset ajat varattua ja hoito ihan oikeasti näyttää taas alkavan. Tarkoitus olisi taas kirjoitella enemmän, kun alkaa tapahtumaan. Mukavaa kesää sinne! Ei elokuuhunkaan tarvi enää pitkästi odotella, sillä kesällä aika tuntuu kuluvan tavallista nopeammin.
Poista