Päätin olla ottamatta stressiä viimeisestä luomuyrityksestä ennen hoidon alkua ja ovulaatiotakin testailin aika randomisti. Töistä olen stressannut sitäkin enemmän, ja näillä stressileveleillä on varmaan mahdotonta raskautua. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja on todella hankalaa sijoittaa ja ajoittaa lapsettomuushoitojakin tähän rumbaan.
Viime viikolla hätkähdin kuitenkin outoon tunteeseen alavatsan tuntumilla ja kivussa oli jotain etäisesti hyvin tuttua, mutta silti jotain erilaista kuin kuukautiskipu. En ole mielestäni koskaan aiemmin tuntenut ovulaatiota. Testikin näytti todistettavasti kahta kirkkaanpunaista viivaa. Hihkuin onnesta, sillä olimme ajoittaneet peiton heiluttelun juuri oikein - edellisillalle ja vielä samalle päivälle. Kipu oli hyvin samanlaista kuin mitä tunsin viime vuonna niinä päivinä juuri ennen munasolupunktiota. Olin todella yllättynyt, että ovulaatiokipu oli niinkin voimakasta enkä usko, että olen voinut aiemmin voinut olla huomaamatta sitä, sillä aistit ovat olleet jo vuosien ajan herkkänä alavatsan tuntemuksille. Olisipa helppoa, jos ovulaation voisi aina tuntea näin.
Ovulaatiosta seuraavana päivänä minulla oli viimeinen suunnittelukäynti lapsettomuuspolilla, jossa käytiin läpi vielä tulevia lääkkeitä pistoksineen, sekä annettiin suuripiirteinen aikataulu. Ultra todisti, että ovulaatio oli lähtenyt juuri siitä, jossa olin irtoamisen tuntenut. Nyt siis ollaan siinä vaiheessa, että odotellaan kuukautisten alkua ja siitä ne pistokset lähtevät tuttuun tyyliin käyntiin. Tällä kertaa tosin vähän erilaisella lääkityksellä, joka varmistaisi paremmin sen, että saataisiin enemmän laadukkaita yksilöitä ja vähemmän pieniä munasoluja, joista ei ole hedelmöittymään.
Yhden naisen tarina lapsettomuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti