Niinhän siinä taas kävi, ettei keskenmeno mene ohi yhdellä lääkekuurilla. Vaikka vuotoa on ihan kohtalaisesti, minulla on tunne, ettei kaikki mene niin kuin pitäisi. Vahva intuiitioni pitää jälleen paikkansa (pitäisi uskoa tähän aina) ja pääsen sairaalaan kontrolliin parin viikon päästä siitä, kun koko ikävä prosessi sai alkunsa.
Tutkimuspäivän aamuna raskaustesti on negatiivinen, mutta tutkimuspöydällä, jolla makaan ainakin puoli tuntia vempaimet sisälläni, on tilanne jotain muuta kuin selkeä. Kohtuun valutetaan suolaliuosta, niin kauan, että se loppuu hoitajalta kesken. Liuos on paljastunut sisältäni varjon, johon mikään määrä nestettä ei tuo haluamani vastausta. Tilanne on liiankin tuttu ja palauttaa silmänräpäyksessä mieleeni edelliskerran, kun 1. keskenmenoni ei tuntunut päättyvän ikinä. Taas ollaan siinä tilanteessa, että kohdussani on edelleen raskausmateriaalia, polyyppi tai kolmas tuntematon, jota ei uskalleta edes lausua ääneen. Taas tutut kamalat ajatukset tulvivat mieleeni: onko polyyppi aiheuttanut keskenmenoni ja olisinko voinut pelastaa kaiken, jos olisin ollut edes vähän tarkempi tällä kertaa. Minulta kysytään ainakin kahdesti, että onko raskaus vielä toiveissa ja vastaan kepeästi kyllä - aivan kuin se voisi joskus oikeasti tapahtua minulle. Taas kirjoitetaan lähete hysteroskopiaan. Taas mieli on täynnä jossittelua ja aika paljon pettymystäkin.
Seuraavan päivänä saan soiton: meille on löytynyt sopiva luovuttaja ❤️
Oi ihanaa!! Onneksi olkoon! ❤❤❤
VastaaPoistaToivottavasti keskenmeno päästäisi otteestaan pian. Täällä myös on sen osalta epäselvä tilanne.
Kiitos paljon ❤ Toivottavasti sielläkin tilanne selkiintyisi pian.
PoistaTsemppiä <3
VastaaPoistaKauanko teillä meni, että luovuttaja löytyi?
Kiitos ❤ Aika tasan 6 kuukautta siihen meni.
PoistaOnnea, onnea onnea❤️
VastaaPoistaKiitos❣️
PoistaJoka päivä käyn täällä kurkkimassa, josko kuulisimme kuulumisiasi. :)
VastaaPoista<3 Tämän kommentin innoittamana, päätin päivittää kuulumiset :)
Poista