1.2.2022

Entä jos vika ei olekaan minussa?

Olen ollut todella toiveikas keskenmenon jälkeen. Olin toiveikas. Kuvittelin, että sitten kun menemme kalliiseen lahjasoluhoitoon ei mikään voi enää mennä samalla tavalla pieleen. Lahjasoluhoito aloitettiin jo viime vuoden lopulla, mutta minun on ollut vaikeaa ryhtyä kirjoittamaan siitä, sillä lopulta sekin aiheutti vain ison pettymyksen.

Ennen hoitoa menin jälleen hysteroskopiaan poistattamaan keskenmenojäämiä tai polyyppia. Paikalla oli enemmän henkilökuntaa kuin yleensä, sillä se oli samalla myös oppimissessio erikoissairaanhoidon opiskelijalle. Tällä kertaa kivut yltyivät kovaksi, mikä säikäytti, sillä edelliskerta oli lähes kivuton. Lääkkeenä olin saanut vain parasetamolia ja ibuprofeiinia. (Yksityisellä saisi rauhottavia ja kipulääkettä suoraan suoneen). Kiemurtelin ja valitin tuskissani, mutta lääkäri keskittyi enemmän kertomaan oppilaalle sisimpäni löydöksistä. Purin lopulta hammasta yhteen ja yritin itsekin keskittyä kivun sijasta kohtuun kuvaruudulla ja lääkärin selostukseen. Edellisellä kerralla hoitaja oli silitellyt ja pitänyt kädestä kiinni operaation ajan, mutta nyt minua ei edes kuunneltu. Onneksi tutkimus saatiin pian päätökseen, eikä mitään erityistä löydöstä ollut - vain painauma, jossa jotain oli ollut, mutta irronnut itsestään. Nyt voisin kuitenkin mennä hyvillä mielin jatkamaan lapsettomuushoitoja, sillä kohdussani ei olisi mitään epäilyttävää häiritsemässä alkion kiinnittymistä.

Itse hoito oli meidän osalta helppo tällä kertaa, sillä riitti vain, että mies on oikeana päivänä luovuttamassa siittiöitä petrimaljalle. Aluksi uutiset olivat hyviä. Munasoluja oli yli kymmenen ja voitaisiin tehdä sekä IVF:ää ja ICSI:ä hoitomuotoina. Tuntien ja päivien kuluessa, uutiset huonoivat ja alkiot fragmentoituivat ja lopettivat kasvamasta yksi toisensa jälkeen. Yksikään alkio, joka sai alkunsa ICSI:llä, ei selviytynyt. Hoidon tulos noudatti tismalleen samaa kaavaa kuin hoidot omien solujen kanssa. Ainoa ero oli se, että päätettiin pakastaa nopeasti kaksi ok-alkioita, jotta saataisiin jotain siirtoon. Tästä minulle jäi valitettavasti olo, että haluttiin saada keinolla millä hyvänsä edes jotain tulosta aikaiseksi, jotta minulta voitaisiin laskuttaa täysimääräinen hinta. 

Väistämättä olen tullut ajatelleeksi, että entä jos vika ei olekaan minussa ja minun soluissani, vaan että jotain erikoista on mieheni siittiöissä, jotka aiheuttaa sen fragmentaation. Teimmekö tässä nyt aivan hirvittävän virheen, että lähdimme tähän prosessiin aivan väärällä ratkaisulla. Alan olemaan hyvin väsynyt tähän kaikkeen, että olen aivan lähellä luovuttamista, vaikka alkioita on saatu pakkaseen asti. En vaan usko, enkä luota enää, että onnistuisimme niistäkään. Nyt vasta olen alkanut ymmärtämään, miltä epäonnistuminen oikeasti tuntuu.

Kolme kuukautta on kulunut, enkä ole vieläkään päässyt siirtoon. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

3 kommenttia:

  1. Olen nyt pari kertaa meinannut kirjoittaa tähän kommentin, mutta se on päättynyt aina siihen, etten osaakaan kirjoittaa mitään. On vaikea kuvitella, miltä tuntuu tuossa sinun tilanteessasi, kun joutuu pyörittelemään mielessään tuollaisia pohdintoja. Näitä entä jos - pohdintoja on osunut omallekin kohdalle niissä elän suurimmasta päästä olevissa asioissa. Niiden pyörittely on todella kuluttavaa. Niin kovasti toivon, että teillä etenisi asiat parhaalla mahdollisella tavalla. ❤

    VastaaPoista
  2. Hei Lia! Eksyin ihan vahingossa lukemaan blogiasi, kun etsin tietoa lahjamunasoluhoidoista. Luin samalta istumalta kaikki postauksesi. Sydämeni särkyi ja kyyneleet valuivat kun luin tarinaasi ja kaikkea kokemaasi..�� Me olemme mieheni kanssa aloittaneet nyt kuukausi sitten lahjamunasoluhoidot. Luovuttaja löytyi jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä, joka oli tosi hämmentävää.. että asiat etenivät niinkin nopeasti. Olen myös +40v ja minulla on jo kaksi lasta aiemmasta liitosta, mutta yhteinen lapsi ihanan mieheni kanssa on niiiin suuri unelma, että päätimme vielä kääntää viimeisenkin kortin. Vaikka itsellänikin on ollut vaikeaa, niin en voi kuvitellakaan millaista sinulla on ollut keskenmenoineen kaikkineen. Olisi kiva kuulla ovatko hoidot nyt teidän kohdallanne edenneet��❤

    VastaaPoista