15.6.2022

Viimeinen piikki

 Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt täällä kirjoittamassa. Minun on ollut kuukausi kuukaudelta yhä vaikeampi tarttua kirjoittamiseen, sillä olen alkanut väsymään ja ahdistumaan lapsettomuuteeni yhä enemmän sitä mukaan kun toivo on alkanut hiipumaan. On itse asiassa aika kamalaa, että kaikki tämän blogin tekstit ovat minun historiaani ja elämääni. Haluaisin kääntää viimeisen sivun pian tästä kirjasta ja siirtyä elämään jotain, johon kuuluu onnellisia loppuja.

Epäonneni on vaan jatkunut ja en voi uskoa, miten meidän kohdalle osuukin kaikki vastoinkäymiset. Aluksi oli vaikea päästä siirtoon, ensin joulun takia ja sitten siitä syystä, että koronarokotukseni osui mahdollisen siirron kanssa päällekkäin. On suositeltavaa, että rokotuksesta on vähintään kaksi viikkoa ennen alkion siirtoa ja minulla olisi ollut vain viikko. Rokotuksen jälkeen sain olla niiden harvinaisten joukossa, joka sai ikävän haittavaikutuksen, joka piti minut taas pelissä pois vähän aikaa. Sivuhuomiona tähän, että samaisen haittavaikutuksen voi saada myös itse taudista (ja en pureudu sen tarkemmin aiheeseen mikä sairaus kyseessä), eli ei minua kaduta rokotuksen ottaminen, vaikka ikävän sivuoireen kanssa jouduin hetken painimaan.

Helmikuussa pääsin vihdoin siirtoon. Valitettavasti siirto ei mennyt tällä kertaa hyvin. Kohtuni on hiukan taaempana kuin normaalisti ja tällä lääkärillä oli hirvittäviä vaikeuksia päästä laitteillaan perille kohtuuni. Kellään toisella lääkärillä ei ole ollut ongelmia asian kanssa, ja olin hyvin yllättynyt, että tämä kokenut lääkäri ei meinannut pärjää asian kanssa. Aikaa tuhlaantui todella paljon ja kun näin lääkärin huolestuneen ilmeen alkoi hikikarpaloita levitä myös omalle otsalleni. Lopulta alkio saatiin sinne minne se kuuluikin, mutta heti mielessäni alkoi epäilys, että alkio kuoli siihen paikkaan. Kaksi päivää siirron jälkeen alkoi sota Ukrainassa, menin shokkiin, itkin useampana päivänä putkeen julmia ihmiskohtaloita, kuolleita lapsia ja mieleeni tulvi sellaisia ajatuksia kuin, että en edes halua lasta tällaiseen maailmaan. Ja en minä sitä lasta saanutkaan (turha luulo!), sillä mitään oireita ei tullut missään vaiheessa. Tämän lisäksi olin niin kauhuissani niin kuin koko muu maailma, etten siinä kohtaa asiasta paljon välittänytkään.

Vasta myöhemmin kuulin toiselta lääkäriltä, että siirrossa pitää olla nopea ja en voi olla ajattelematta, että tällä saattoi olla vaikutusta siihen, että alkio ei lähtenyt enää kehittymään.

Halusin negatiivisen testin jälkeen pitää pienen tauon kaikesta ja uskaltauduin uudestaan lääkäriin muutama viikko takaperin. Tuleva siirto osui ajankohtaan, jolloin oma lääkärini ei päässytkään tekemään siirtoa. Olin salaa onnellinen ja minulle nimettiin eräs toinen, kenen kanssa minulla synkkasi ensihetkestä jotenkin paljon paremmin. Luennoin lääkäriä kaikista vaikeuksistani edellisen kerran ja hän lupasi tehdä parhaansa. Kaikki sujui lopulta tällä lääkärillä tanssin lailla mainiosti ja helposti. Olin kerrankin tyytyväinen itseeni että avasin suuni oikeassa paikassa, sillä lääkäri sanoi olleen tosi hyvä, että olin varoittanut häntä, mikä lisäsi hänen keskittymistään operaatioon. 

Painoin viimeisen piikin gonapeptyliä (en edes muista mitä varten) vähän aikaa sitten ja toivon, että se on viimeinen piikki tätä asiaa varten. En usko että jaksan enempää uutta kierrosta piikkejä, lääkkeitä, epätoivoa, pettymystä. En ainakaan pitkään aikaa. Tuskin koskaan.

Nyt sitten taas odotellaan ja petytään vielä yhden kerran.

3 kommenttia:

  1. Kuinka siellä menee? <3 hurjasti voimia, mikä tilanne onkaan. Olen aidosti pahoillani, että olet joutunut kohtaamaan näin paljon surua asiassa, jonka toivoisi tuottavan kaikille vain onnea :(

    VastaaPoista
  2. Sitä niin toivoisi, että tämä maailma olisi edes himpun reilumpi paikka. Ottaa sydämestä kuulla näitä sinun kohdallesi osuneita haasteita ja toivon niin paljon kaikkea hyvää. Olet ollut ihan uskomattoman vahva ja rohkea koko tämän polun, jota tämän blogin kautta on päässyt seuraamaan. ❤️ Ja olen uskomattoman kiitollinen kommenteista ja näkökulmista/ajatuksista, joita olet jakanut myös minulle. Voi, kun osaisin antaa yhtä paljon takaisin.

    VastaaPoista