10 päivää keskenmenosta kävin yksityisellä lapsettomuusklinikalla jälkitarkastuksessa. En halunnut palata paikkaan, jossa minulle tehtiin ensimmäinen IVF, sillä sieltä on jäänyt niin huonoja muistoja. Näin ollen valitsin toisen klinikan, joka tarjoaa erityisesti keskenmenoneuvontaa.
Lääkärini oli aivan superempaattinen ja mukava. Minun oli vaikea peitellä pettymystäni ja suruani, mutta hän osasi valita juuri oikeat sanat. Hän myös varovasti vihjasi, että käynti psykologin juttusilla voisi olla paikoillaan. Jäin harkitsemaan asiaa.
En ollut yhtään yllättynyt, että ultran mukaan kohdussa oli vieläkin jotain jäljellä. Ei tämä nyt tietenkään voi yhdellä lääkkeellisellä tyhjennyksellä hoitua. Tämä selittänee sen, että minulla oli kovia vatsakipuja vielä koko viikon keskenmenon jälkeen jouluviikolla. Ultra myöskin kertoi sen, että munasarjat ovat täydellisessä lepotilassa luullen olevani vieläkin raskaana. Toisenlaiset uutiset olisivat saaneet mieleni hiukan positiivisemmaksi, jos olisin saanut edes hiukan toivoa siitä, että normaali kierto alkaisi pikkuhiljaa käynnistyä. Sitä ei taida olla tiedossa vielä pitkään aikaan.
Sain siis uudet cytotekit mukaan kotiin laitettavaksi. Lääkkeet toimivat tosi laimeasti, enkä kokenut mitään suurempia kipuja tai vuotoja koko päivän aikana. Otin koko päivän aikana vain yhden panacodin. Epäilyttää, että joudun kuitenkin siihen kaavintaan jossain vaiheessa. Nyt mietin, että menenkö vielä uuteen jälkitarkastukseen ensi viikolla vai jaksanko odottaa kahden viikon päähän, kun voin vihdoin ilmoittaa julkiselle puolelle (toivottavasti negatiivisen) raskaustestin tuloksen. Ahdistaa, kun ei tiedä vieläkään, onko tämä ohi vai ei. Tuntuu siltä, etten pääse henkisesti eteenpäin ennen kuin verenvuoto vihdoin loppuisi.
Heippa, niin kamalalta kun se kaavinta kuulostaakin, niin se oli mielestäni kuitenkin parempi ratkaisu. Itsellä ei myöskään lääkkeet toimineet ja se tiedon odottaminen oli ihan kamalaa (että onko siellä jotain vai ei). Kaavinta oli lopulta helpotus. Kaikki tehtiin ammattilaisten toimesta ja se vihonviimeinen odottaminen loppui vihdoin (koko IVF ja jne. on Pelkkää Odotusta). Vaikka minäkin itkien huutaen sinne menin (suoraan gyneltä, joka oli antanut uudet lääkkeet, mutta myös lähetteen kaavintaan, että jos muutankin mieleni), niin se oli siihen kohtaan paras ratkaisu. En tiedä, miten Suomessa asiat toimii, mutta täällä pääsin suoraan toimenpiteeseen muutaman tunnin sisällä, kun oli lähete. Siihen ainakin loppui se epätietoisuus ja odottaminen silloin. Tsemppiä ja jaksamista! Joillakin meistä kaikki menee aina vaikeimman kautta - itse kuulun myös siihen jengiin.
VastaaPoistaKiitos paljon tsempeistä <3
VastaaPoistaMinuakin ahdistaa melkein enemmän tämä odottelu kuin kaavinta toimenpiteenä. Olisin voinut mennä siihen vaikka heti, jos olisin tiennyt, että se nopeuttaisi paluuta normaaliin kiertoon ja eroon raskaushormoneista mahdollisimman pian. Jostain syystä kaavintaa halutaan välttää viimeiseen asti, jos on edes jotain merkkiä siitä, että lääkkeet tehoaa jotenkin. Ensimmäisellä kerralla odotin 9 tuntia, että cytotekit alkaisivat toimaan. Silloin ehdin jo ensimmäisen kerran toivoa, että ne ei toimisikaan ja pääsisin kaavintaan, sekä eroon kaikesta yhdellä kertaa.