PP10 - näin pitkälle pääsin tällä kertaa ja tähän se päättyi. Tänään vatsakivut kovenivat ja hyväuskoisesti aloin vahvistamaan tuntemuksiani siitä, että olisin vihdoin raskaana. Olin suorastaan häkeltynyt, kun vessassa paperiin tarttui runsaasti verta. Miten paljon sitä pystyykään luottamaan siihen, että raskautuisin, vaikka ei siitä taida tulla koskaan mitään. Onneksi en antanut itseni rakastua niin syvästi pikkuiseen niin kuin viimeksi, jolloin suru oli tätä paljon syvempää ja raaempaa.
Olen jaksanut kaikkea muuta kurjaa elämässäni, sillä minua on kannatellut ajatus pienestä säteilevästä onnesta sisälläni. Nyt kun sitä ei enää ole, on kysyttävä itseltäni, että mitäs nyt sitten, mistä sen onnen ja voimavarani kaivan?
Oon tosi pahoillani puolestanne! =( en tiedä, mitä sanoisin..
VastaaPoistaKirjoitin tuolla aiemmin, että meillä edessä eka ivf. Se päättyi nopeasti, kun yksikään solu ei hedelmöittynyt. Toiveet oli kovat ja pudotus vielä kovempi. Sama fiilis siis, että mistä voimat eteenpäin.
Jaksamista sinne ♡
Kiitos <3
PoistaMeillä hedelmöittyi myös IVF:llä todella huonosti munasoluja. Ajattele vaikka niin, että jokainen hoito vie prosessia jotenkin eteenpäin ja auttaa ymmärtämään, että mitä pitää muuttaa, jotta seuraavalla kerralla olisi paremmat mahdollisuudet. Seuraava kerta voi mennä jo paljon paremmin. Voimia ja jaksamisia myös sinne! Ajan kanssa tuska helpottaa.
Olen niin pahoillani :( Pettymys kouraisee aina syvältä, oli sitä miten tahansa yrittänyt olla herättelemättä toiveita ja ajatuksia mahdollisesta raskaudesta. Voimia raskaaseen tilanteeseen <3 Kyllä se elämä siitä taas päivä päivältä voittaa.
VastaaPoistaKiitos lohduttavasti sanoista <3 Pettymys se aina on ja seuraavana hiipii ahdistus seuraavan hoidon säätämisestä ja aikatauluttamisesta mahdottomiin työkuvioihin. Aivan turhaa stressiä stressin päälle, kun ei mikään tahdo kuitenkaan onnistua.
Poista