PP8

Tänään päivällä olin aivan varma, että kaikki on ohi. Vatsassa tuntui hiukan oudolta ja kun menin vessaan olin aivan varma, että näin verta pienesti sekoittuvan vessan veden sekaan. Pari sydämeniskua jäi väliin ja nielin tyhjää. Tajusin, että vatsatuntemukset kertovatkin juuri alkavista kuukautisista. Sulkeuduin töissä pieneen neuvotteluhuoneeseen ja odotin kyyneleitä. Olenko jo todella niin turta pettymyksiin, etten osaa niitä enää edes itkeä? Ohjasin mieleni tavanomaisiin työkiireisiin ja jatkoin pakkosuorittamista. Miehelle laitoin viestin töiden välissä, että taisi tulla vesiperä. Seuraavalla vessareissulla kaikki varmistuisi. Yllätyin, kun en pystynytkään havaitsemaan seuraavalla kerralla mitään punaista. Saako tämä kaikki stressi näkemään näkyjä.? Kaikki ei ole kyllä aivan normaalisti, sillä päivällä huimasi ja otsa oli tulikuuman tuntuinen. Sellainen olo, että olisin tulossa kipeäksi (tai saamassa hermoromahduksen).

Näin päivällä pitkästä aikaa hyvän työkaverin, joka kysyi miksen osallistu enää mihinkään, en tauoille, työpaikan tapahtumiin enkä syömäänkään. Kuin robottina mumisin jotain kiireestä ja paineesta. Ääneni oli riisuttu ja kalpea, ja hän varmasti mietti miten harmaalta näytän stressin uuvuttamilta kasvoilta. Hän häipyi ja meinasin lyyhistyi kasaan huutamaan, mutta kävelin vain kädet täristen pois.

Iltaan mennessä ei ole vieläkään näkynyt kuukautisia ja nyt vasta aloinkin pelkäämään niiden alkavan hetkellä minä hyvänsä, kun ensimmäiset merkit ovat olleet ilmassa. Vatsassa tuntuu edelleen vähän kummalta, mutta ei mitään niin kovin ihmeellistä kuitenkaan.