20.10.2020

Ei yhtään hyvää uutista

 Naistenklinikan hoitojen jälkeen pääsimme vielä kerran juttelemaan muutaman lääkärin kanssa siitä, että kuinka tästä eteenpäin. Viesti oli hyvin selkeä: kannattaisi vielä yrittää yhden ainokaisen kerran omilla soluilla, koska yhden kerran hoito on kuitenkin onnistunut ja raskauskin alkanut. Neuvoivat myös, että tekisimme enää korkeintaan yhden hoidon ja sen jälkeen luovuttaminen; elämän jatkaminen ilman lapsihaaveita. Kun otin puheeksi lahjasolut, niin heidän mielestään sitä vaihtoehtoa ei kannata harkita ollenkaan. En tiedä miksen haastanut lääkäreitä tästä silloin. Näin jälkikäteen olisi tehnyt mieli kysyä, että tietävätkö he itse millaista on elää todellisuudessa, jossa ei ole yhtään toivoa?

Lähdimme jälleen reippasti ja mieli kirkkaampana yksityiselle, jossa tiesimme saavamme vähän henkilökohtaisempaa otetta koko hommaan. Labratuloksissa selvisi, että olin haahuillut koko kevään jossain anemiassa, koska ferritiini-arvot olivat hälyyttävän alhaiset. Hoitoa ei voinut aloittaa ennen kuin rauta-arvot saataisiin järkeviin lukemiin. Neljän kuukauden ajan popsin ällöttäviä rautatabletteja kaksin käsin ja ferritiini nousi jotenkin hyväksyttäviin lukemiin. 

Tämän jälkeen alkoi se toivoa luova (viimeinen?) koeputkihoito. Maltillisesti menopuria ja jarruna fyremadelia. En ole aiemmin saanut mitään sivuoireita hormonihoidosta, mutta tällä kertaa lääkitystä seurasi pahoinvointi, rintojen jomotus ja pääkipu. Jos en olisi tiennyt paremmin, niin olisin ollut aivan varma, että olen raskaana.

Ensimmäinen ultra sai jo pienen epätoivon hiipimään. Toisella puolella munasarjoja folliikkeleja oli hiukan enemmän, mutta pienikokoisina, ja toisella puolella niitä uiskenteli vain neljä kappaletta, mutta sitäkin suurempina. Kasvu oli siis epätasaista eikä tarjolla ollut kuin 11 kappaletta. Jo silloin tiesin, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Lääkäri ei kuitenkaan esittänyt olevansa huolissaan, vaikka joutuikin viivästyttämään siirtoa muutamalla päivällä.

Punktio meni niin mukavasti kuin se voi mennä, kiitos ihanien rauhottavien ja hyvän kipulääkityksen. Hyvää oloani ei kauaa pitkitetty ja pian sain kuulla, että oltiin saatu kerättyä vain neljä solua, jotka sisälsivät sen tärkeän elämälle mahdollistavan helmen. Todennäköisyysprosentit ja -laskut alkoivat raksuttamaan villisti mielessäni ja toivo alkoi murentua. Toivo murentui entisestään, kun sain tietää seuraavana päivänä, että vain 2 näistä oli kyennyt hedelmöittymään. Sen viikon viimeinen uutinen oli, että hedelmöittyneet munasolut olivat alkaneet jakaantumaan, mutta aivan liian nopeasti.

Tällä viikolla piti olla siirto, johon en ikinä päässyt. Molemmat alkiot olivat tuttuun tapaan alkaneet fragmentoitumaan, eikä loppujen lopuksi saatu mitään siirtokelpoista.

Ja jälleen kerran löydän itseni samasta tilanteesta, jossa toivo on viety enemmän kuin koskaan ja olen yksin pimeässä yhtä yksinäisen kohtuni kanssa. Kannattaisiko hei jo nyt ihan oikeasti luovuttaa?


8 kommenttia:

  1. Pahoittelut, että hoito meni miten meni :(
    Onpa teillä sattunut tahditon lääkäri, eihän nyt noin voi kenellekkään sanoa, onhan adoptio ja sijaisvanhemmuus myös mahdollisia eikä kenenkään oikeutta perhehaaveisiin voi ampua alas! Mielenkiintoista, että lahjasoluihin on ollut noin tuomitseva suhtautuminen, voisihan teillä olla vaikka tilanne, että esim. miehellä ei olisi siittiöitä ja joutuisitte turvautumaan lahjasiittiöihin.. Sanottaisiinko silloin, että ei kannata edes yrittää vaan parempi vain luovuttaa? Kuitenkin sinulla raskaus ainakin kerran alkanut, joten mahdollisuuksia luulisi olevan :) Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Ihmettelin myös jälkikäteen, miksi lääkärillä oli tuomitseva suhtauminen lahjasoluihin. Ehkä siinä tilanteessa he halusivat korostaa hoitoa vielä omilla soluilla, sillä ei voi tietää onko kahden hoidon epäonnistuminen johtunut sittenkin vain huonosta tuurista.

      Poista
  2. Hei, olen pahoillani siitä, mitä olette joutuneet kokemaan ❤️ toivottavasti ei ole tahditon kysymys, mutta jäin ihmettelemään miksi lääkäri ei suositellut lahjasoluhoitoja. Tuntuisi näin maallikolle, että raskaus ei jostain syystä nyt lähde jostain alkioon liittyvästä asiasta johtuen, niin eikö lahjasoluhoito olisi nimenomaan se vastaus? Pakko ei ole vastata, nää on herkkiä asioita.

    Ihan hirveästi voimia sinulle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tsempit lämmittävät hirveästi mieltä.
      En osaa sanoa, miksi lääkäri sanoi noin. Siinä tilanteessa oli hankalaa alkaa puhua aiheesta, koska emme olleet miehen kanssa edes kertaakaan vielä kunnolla keskustelleet lahjasoluhoidoista. Kuten vastasin tuossa ylempänä niin ehkä he halusivat kannustaa vielä hoitoon omilla soluilla. Minullekin on alkanut tulemaan vahva tunne siitä, että kyse on solutason jostain kromosomihäiriöstä.

      Poista
  3. Olen niin pahoillani teidän puolesta <3 On niin epäreilua, että teidän tie on noin kivinen. Samaa kyllä ihmettelen kuin edellisetki, että miksi ihmeessä lahjat eivät olisi tässä kohdassa se paras seuraava askel.
    Paljon voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma <3 Seuraava askel on todennäköisesti se, että menemme lääkärin kanssa keskustelemaan vaihtoehdoista. Tämä epätietoisuus on raastanut minua niin kauan, että haluaisin vain eniten vastauksen siihen, että onko omista soluistani oikeasi ikinä mihinkään. Hinta on varmasti kallis, mutta maksan mielelläni sen, jos vältyn sillä yhdeltäkin kamalalta keskenmenolta. Samalla saisin varmistuksen sille, että lahjasoluhoito olisi ainoa oikea vaihtehto meille.

      Poista
  4. Onpa todella kurja kuulla :( Voimia ja jaksamista sinne! <3 Toivottavasti ette jätä projektia tähän, lääkäreitä on moneen lähtöön ja tämän yhden tapauksen mielipiteet kannattaa tarkistuttaa. Niin isoista asioista kyse, että en käsitä miten tuollaisia heittoja voi edes tehdä lääkärin auktoriteetilla. Onneksi maasta löytyy useita spesialisteja, joita kannattaa konsultoida. Sitten jos miettii muita hoitomuotoja, jos olette jossain Helsingin lähellä, moni on saanut apua lapsettomuuteen Cherokee Helsinki -nimiseltä auttajalta (vaihtoehtoishoitoja tekevät osteopaatti). En tiedä, onko hänestä mitään apua, mutta itse olen käynyt viime viikkoina ja saanut yllättävän oikeaan osuneita tietoja omasta voinnistani. Nähtäväksi jää auttaako lapsettomuuteen vai ei... passitan myös mieheni,jotta on sitten kokeiltu ihan kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi pitkä viive vastauksessa. Olin kauan poissa blogini luota. Kiitos paljon tsemppauksesta. Sitä tarvitaan, sillä matka jatkuu.

      Poista