10.3.2019

PAS:ia kohti

En muista milloin viimeksi olisin odottanut kuukautisten alkamista näin epätoivoisesti. Kiertopäivä 28 koitti jo alkuviikosta, mutta kuukautisia ei kuulunut sinne päinkään. Yksi raskaustesti piti tuhlata varmuuden vuoksi kiertopäivänä numero 29, mutta negatiivinen tulos lisäsi vain ahdistusta. Samaan aikaan töissä alettiin lyömään matkapäiviä lukkoon tämän kuun lopulle. Reissun alkupäiviä alettiin sopia sitten tietenkin juuri sille viikolle, jolloin todennäköinen alkionsiirto olisi kierron viivästymisen takia. Oli aukaistava suu ja kerrottava, että sillä viikolla (ehkä) minulla olisi henkilökohtainen meno enkä pääsisi. Mikä helpotus siitä, että vihdoin sain sanottua asian julki. Kaiken lisäksi kukaan ei alkanut kyselemään mitään lisätietoja, että miksi en voi matkustaa, ja miksi kaikki on niin salamyhkäistä ja epäselvää. Ja mikä parasta, tämä reissu olisi sellainen, joka pärjäisi aluksi ilman minua ja voisin liittyä seuraan myöhemmin.

Kuukautiset alkoivat vihdoin Kp32 eikä sen enempää myöhässä, sillä tätä suurempi viivästyminen olisi hankaloittanut töitä paljon enemmän. Huh, miten helpottunut olen. Lääkkellinen kierto siis alkoi ja sairaalasta tuli vahvistus, että pääsen PAS:iin tässä kierrossa!

Nyt syön toista päivää progynovaa, jonka on tarkoituksena lamaannuttaa munasarjojeni toiminnan alkionsiirtoa varten. Ensimmäistä ultraakaan ei tarvitse odottaa enää kuin reilu viikko. Vaikka kaikki ei nyt mennyt aivan optimaalisesti ajoituksen kanssa putkeen (yksi peruuntunut työmatka), ei mitään kamalaa päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Se harmittaa, että laitoin itseni ahdistumaan useita viikkoja kuvittelemalla päähäni pahimipia skenaarioita siitä, mitkä kaikki asiat voisivat mennä mönkään kerralla. Inhoan sananlaskua "asioilla on tapana järjestyä" - kerrankin se antoi itsensä osua jotenkuten tähän epäonnen osoitteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti