14.1.2019

Yhden viivan metsästystä

Sain sairaalalta ohjeet joulukuussa keskenmenon jälkeen, että raskaustesti olisi tehtävä viikolla kolme ja ilmoittaa mahdollisesta positiivisesta tuloksesta. Olin suorastaan innoissani tänä aamuna, että on sen viikon alku ja asiat etenevät edes jollain tavalla, sekä voin tehdä testin. Innostus loppui lyhyeen, sillä testin tulos oli niin epäselvä. Aluksi se näytti selkeästi negatiiviselta, mutta pienen odottelun jälkeen kykenin erottamaan todella haalean toisen viivan. Testiviiva oli niin haalea, että piti todella miettiä, että ilmoitanko tämän positiivisena tuloksena vai en, sillä kyse oli vielä marketin halvimmasta testistä. Ei nimittäin yhtään huvittanut panostaa kalliimpiin raskaustesteihin tällaisen asian todentamiseen. Ajattelin sitten toista Uuden Vuoden lupaustani siitä, että on aika alkaa ottamaan enemmän huomioon omia tarpeitani ja lopettaa sen ajatteleminen, että olenko jollekin liikaa vaivaksi. Ilmoitin sairaalalle miten asia on; todella haalea positiivinen. Katsotaan nyt sitten, saanko kutsun ylimääräiseen ultraan vai en. Olen joka tapauksessa menossa ultraan yksityiselle parin viikon päästä, mutta jos pääsen myös julkiselle puolelle, voin ehkä peruuttaa sen.

Viime viikolla olin jo toiveikas vuodon loppumisesta, mutta kyllä sitä edelleen vaan tulee. Välillä jopa hyytymien kera. Miten tästä voi erottaa, että milloin vuoto vaihtuu kuukautisiksi, uusista kivuista vai? Kun olin lääkkellisessä tyhjennyksessä sairaalassa (jo kolme viikkoa sitten!), niin hoitaja sanoi, että kuukautisia voisi odottaa jo ensi viikonloppuna. Tämä taitaa olla turha haave, jos raskausmateriaalia onkin vielä kohdussa. Niin toivon, että kuukautiset todella alkaisivat tämän kuun puolella, sillä se voi tarkoittaa sitä, että seuraava PAS voi toteutua jo sitä seuraavassa kierrossa helmikuun puolella. Tämän ajattelu tuo minulle valtavasti lohtua ja niin kovasti toivon nyt enemmän kuin muuta, että tämä suunnitelma toteutuisi ja kuukautiset alkaisivat pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti