Toisen lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen neljä päivää sitten, tuntuu vihdoin siltä, että vuoto olisi hiukan rauhoittunut. Sitä ennen vuodin todella runsaasti joka päivä, pahemmin kuin runsaimpina kuukautisvuotopäivinä. Nyt vuoto on suorastaan jo niukkaa ja väri on muuttunut rusehtavaksi.
Yritän päästä ensi viikolla mittaamaan hemoglobiinin, sillä minulla on taipumusta anemiaan ja olo tuntuu todella väsyneeltä. Lisääntynyt väsymys voi toki aiheutua myös siitä, että en millään saa unta vieläkään iltaisin. Menen sänkyyn klo 23, mutta en saa unen päästä kiinni ja joudun syömään yön aikana 1-2 melatoniinia (1,5mg). Uni tulee yleensä vasta kahden tai kolmen aikoihin, koska mieleni on niin levoton. En voi olla miettimättä sitä, että miten kaikki olisi niin paljon paremmin, jos olisin vielä raskaana.
Aamulla ylös nouseminen on sitten tietysti erittäin vaikeaa. "Onneksi" sairastuin kaiken lisäksi nyt vielä kunnon flunssaan niin ei tarvitse mennä huomennakaan vielä töihin. Vastustuskykyni tuntuu olevan nyt todella alhainen kaiken kokemani jälkeen. Sairastodistus pitää hakea, sillä sairastin keskenmenoani viime viikon. Viime kesän masennusjakson aikana mietin liikaa, että mitä työnantajani miettisi poissaoloistani, enkä hakenut sairaslomaa, vaikka oli välillä kunnon virusperäisessä flunssassakin töissä. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen mennyt jonkin tietyn pisteen yli. En vielä tiedä tarkoittaako kaikki tämä vahvempaa ja parempaa minää, vai heikompaa ja särkyvämpää. En voi tehdä Uuden Vuoden lupausta vauvasta 2019, mutta sen voin luvata, että olen itselleni armollisempi, vaikka se sitten tarkoittaisikin työpaikan menetystä.
Toivottavasti vuoto viimein loppuisi. Vaikuttaisi varmasti mieleen, kun fyysinen osuus tuosta kauheudesta olisi ohi ja pystyisi keskittymään henkiseen puoleen. Älä todellakaan mieti, mitä työnantaja ajattelee poissaolosta vaan otat juuri sen ajan mitä tarvitse.
VastaaPoistaHyvä, että sinulle sattui hyvä lääkäri ja hän osasi suhtautua asiaan oikealla herkkyydellä. Varmasti ihan hyvä ajatus harkita jutteleapua, että asiaa saisi käytyä ammattilaisen kanssa läpi. Jos se vain tuntuu sinusta yhtään kokeilemisen arvoiselta.
Paljon voimia <3 Toivon todella, että tämä vuosi tuo teille vihdoin parhaimman palkinnon <3
Kiitos ihanasta viestistä <3 Tekisi mieli kyllä varata aika psykologille, joka voisi samalla ehkä auttaa vanhoissakin tunnelukoissa koko rahan edestä :) Itseäni häiritsee, etten pysty vieläkään puhumaan keskenmenosta ilman valtavaa tunneryöpsähdystä niagaran putouksen alkaessa valumaan kyynelkanavista. Tiedän, ettei siinä ole mitään hävettävää ja on tuttu tilanne ammattilaiselle, mutta on niin vaikea saada puhuttua kunnolla siinä tilassa. Ajattelin odotella hiukan, että pahin menisi ohi. Tämä siis nähtiin taas tänään, kun menin työpaikan lääkärille hakemaan sairaslomaa flunssan takia. Oli sitten pakko mainita keskenmeno ja siinä oli työpaikan lääkäri huuli pyörenä, kun itku alkoi :) Mutta mikä positiivista, sain koko loppuviikon saikkua tästä hyvästä.
PoistaVoimia kaiken läpikäymiseen. Minulla oli kkm syyskuussa ja edelleen mieli tuntuu olevan sen jäljiltä hakoteillä. Vaikka raskaus oli ensimmäinen ja suht helposti sai alkunsa, niin on tämä silti ollut todella kuormittavaa. Joten sinun kohdalla asia on varmasti vielä raskaampi...
VastaaPoistaKannatan myös tuota keskusteluavun hakemista, itsekkin olen siihen nyt kallistumassa kun tuntuu, että ajatus pyörii samoissa asioissa koko ajan.
Halaus <3
Voi ei, ikävä kuulla keskenmenostasi ja että se on vielä niin paljon mielessä useamman kuukauden jälkeen. Paljon voimia sinne <3 Minulle lapsettomuusklinikan lääkäri sanoi, että ei siitä tavallaan pääsekään yli vaan menetystä tulee kantamaan aina mukanaan. Se on vaan hyväksyttävä osaksi elämää. Ainoa lääke, joka tähän tepsisi oikein kunnolla on varmaankin uusi raskaus. Nyt ajatukset ovat vielä kiinni siinä, että millä viikoissa ja päivissä mentäisiin, jos olisin vielä raskaana. Toivon, että kunhan normaaliin kiertoon ja hoitorumbaan taas päästään, olisivat ajatukset taas enemmän läsnä tulevassa.
PoistaMulla tulee aina ihan melkein itku silmäkulmaan, kun mietin teidän keskenmenoa. Omilla ehdoilla meneminen tarkoittaa ehdottomasti parempaa ja vahvempaa sinua! Lepää oikeen hyvin, että saat itsesi ainakin fyysisesti kuntoon. Toivon myöskin, että 2019 olisi teille armollisempi vuosi. Olisitte sen niin ansainneet <3
VastaaPoistaMulle tulee taas itku silmään näistä kaikista ihanista viesteistä teiltä kaikilta :´) Onneksi saan oikein lääkärin luvalla levätä vielä koko tämän viikon ja aion tehdänkin niin. Uskoisin, että sen jälkeen olen jo vähän vahvempi ja valmis palaamaan normaaliin arkeen. Nyt ei ole vielä sen aika.
PoistaKaikkea hyvää sinne.
Suosittelen ehdottomasti keskusteluapua - miltä taholta tahansa. Itseäni jeesasi tosi paljon täällä juttelu ns. naistentalon psykologin kanssa, kun itse tunsin, että ko. asioita ei olisi minulle edes tapahtunut ja oli ihan utopistinen olo kaikesta. Se keskusteluapu ei varmasti ole hukkaanheitettyä aikaa. Jos on asiansa osaava tyyppi, niin yleensä sieltä kuitenkin saa uusia eväitä asian työstämiseen. Jaksamista!
VastaaPoistaKiitos, täytyykin katsoa, jos rohkenisin ottaa yhteyttää Naistaloon. Yksityisellä tuppaa keskusteluapu olemaan niin kallista.
PoistaMuistan itsekin, kun lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja prosessi vain pitkittyi. Se on niin ikävää, mutta hyvä että vuoto on nyt ollut kunnollista. Varmasti on ainakin kaikki raskausmateriaali (voi luoja että vihaan tuota sanaa!) tullut ulos. Itse olen tyhmänä jättänyt minulle tarjotun keskusteluavun käyttämättä. Tosin, olen aiemmin käynyt terapeutilla ihan muista syistä, ja ilman sitä olisi kuuppa varmasti seonnut jo aikapäiviä sitten. Eli ehdottomasti kannattaa hyödyntää apu, jos sitä nyt suoraan sinulle tarjottiin.
VastaaPoistaIhanaa, että olet nyt oikeasti antanut itsellesi luvan levätä ja keräillä itseäsi. Voimia ja parempaa alkanutta uutta vuotta sinne <3
Kiitos ja hyvää Uutta Vuotta myös sinne! <3
PoistaMinulla olisi nyt hyvä kontakti keskusteluun, mutta hyvin kallis sellainen. Kerään rahaa nyt jo säästöön, jotka tulevaisuudessa aion käyttää mahdolliseen lapsettomuushoitoon yksityisellä. Tiedän, että olisi tärkeää miettiä jaksamista myös nykyhetkessä ja turvautua henkiseen tukijaan, mutta niin paljon mielummin käyttäisin sen rahan itse raskauden mahdollistamiseen kuin toipumiseen keskenmenosta.