Vointeja

5+5 on tänään ja vointi ei ole muuttunut radikaalisti viime päivistä. Kaiken kaikkiaan minulla on aika hyvä olo, eikä oikein edes väsytäkään normaalia enemmän. Vessaan herään kerran yössä, mikä ei ole kuulunut aikaisempiin rutiineihin. Nälkä ja jano on ehkä enemmän kuin yleensä, mutta mitään erityistä ei tee oikein mieli syödä. Vesipulloa olen alkanut kantamaan mukana töissä. Huonovointisuutta olen yrittänyt kuulostella, mutta aika ajoin vain jääkaapin jotkut hajut saattavat vähän inhottaa, mutta saattaisivat ne inhottaa muutenkin. Tulisipa jo jotain vähän isompia merkkejä siitä, että olisi raskaana.

Niistä alkuraskauden oireista

Kuten olen jo monta kertaa todennut niin en ensimmäisten kahden viikon aikana alkion siirron jälkeen kokenut oikein mitään selkeitä raskausoireita. Toisaalta, en ole ikinä raskaana ollut niin vaikea niitä on tunnistaakaan. Näin jälkikäteen ajateltuna on voinut kuitenkin olla jotain, joka on viitannut siihen, että kyytiläinen oli tarttunut kiinni kasvattamaan kohtua. Kaiken kaikkiaan "oireilua" oli vähemmän kuin aikaisemmissa tuoresiirrossa. Punktion jälkeiset turvotukset ja vatsatuntemukset ovatkin olleet omalla kohdallani voimakkaampia kuin ne oikeat raskausoireet.

Kirjaan tähän ylös eri viikkojen oireita, jos tulisi vaikka myöhemmin vielä käyttöä:

3+

- rintojen lievä aristus
- kahvin inhottaminen

- pienet alavatsatuntemukset; tunne siitä, että kuukautiset alkavat pian

- kiusallisia ilmavaivoja muutaman päivän ajan

4+

- suun kuivuminen ja jatkuva jano

- lisääntynyt näläntunne; tarve syödä vähintään kolmen tunnin välein, muuten instant hermostuminen

- kuukautisten poissaolo
- rintojen aristus

- positiivinen raskaustesti :)

Olin 4+ viikoilla työmatkalla ja erään päivänä lähdimme työkaverin kanssa suoraan töistä keskutaan ostoksille. Aavistin vaaran merkkejä ilmassa. Tutustuimme tämän tyypin kanssa ensimmäistä kertaa vasta tällä reissulla ja voi luoja minkälaisen ensivaikutelman tein itsestäni. En ole kovin herkästi valittavaa tai raivostuvaa tyyppiä, mutta tällä reissulla minusta sai aivan päinvastaisen kuvan. Jo lähtiessä töistä huomasin kovan nälän ja vessahädän nostavan päätään. Tämän lisäksi illalla sää oli kylmennyt äkisti ja minulla oli aivan liian vähän vaatteita päällä. Kaiken lisäksi junamme keskustaan oli auttamattomasti myöhässä. Meinasin saada nälissäni, kylmissäni ja vessahädässäni totaalisen hermoromahduksen :D Lopulta en kyennyt peittelemään mielialaani vaan aloin kiukuttelemaan junan myöhästymisestä ja valittamaan nälkääni ahdistuneesti valittaen. Meillä oli pitkä hiljainen hetki, kun työkaverini oli niin vaivaantunut tilanteesta. Kun juna viimein saapui ja pääsimme perille, aloin arpomaan suureen ääneen, että oliko minun kiireellisempää päästä vessaan tai syömään. Valitsin näistä ruoan ja työkaverini oli taas ihmeissään. Yritin vakuutella häntä, että en ole yleensä ruoasta näin fanaattinen tai aikataulutarkka, mutta ei vaikuttanut uskovan.

5+: 

- rintojen aristus ja lievä turvotus, nännipihojen aavistuksenomainen laajentuminen

- jano edelleen kova

- ajoittaiset lievät tuntemukset alavatsalla
- karkin inhottaminen; olen yleensä melko perso irtokarkeille ja suklaalle, mutta nyt ei tee yhtään mieli

Vasta pari kertaa olen tuntenut lievää huonovointisuutta ja olen miettinyt, että milloin pahoivointi saattaa alkaa oikein kunnolla. Ensi viikolla olen taas työmatkalla ja toivon selviäni reissusta ilman oksentamista palaveripöydässä. Toisaalta en laittaisi pahenevia oireita pahakseni, sillä se rauhottaisi mieltäni raskauden jatkumisesta.

So far so good

Viime päivinä olen miettinyt, että onko tässä kohtaa väärin päästää kaikki unelmat valloilleen ja tuntea varmuutta siitä, että tämä raskaus päättyy onnellisesti. Koska minulla ei ole kokemusta keskenmenosta, en osaa pelätä sitä kunnolla ja haluaisin alkaa heti kertomaan lähimmäisilleni maailmaani mullistaneesta uutisesta. On jotenkin niin ankeaa, että vielä tässäkään kohtaa ei saisi alkaa iloitsemaan ja nauttimaan liikoja, koska huonot asiat voivat tapahtua jo huomenna.

Pääsen kurkistamaan pientä ensimmäistä kertaa juuri ennen joulua, kun eletään noin 7+0 viikkoja. Jos sydän silloin lyö, aion päästää onnellisuuteni viimeistään irti.

Testipäivän aamu

Eilen heräsin neljältä aamuyöllä kamalaan vessahätään. Sitä ennen olin nähnyt unta raskaustestistä ja itse testaamishetkestä. En millään halunnut alkaa testaamaan niin aikaisin aamulla, sillä pelkäsin, että en saisi uudestaan unta tapahtuman jälkeen - oli sitten tulos negatiivinen tai positiivinen. Olen muutenkin työmatkalla ja tiedossa oli todella pitkä ja haastava työpäiväkin, ja unen määrä olisi oltava riittävä. En halunnut kuitenkaan mennä helpottamaan oloani ilman testausta, sillä lääkärin ohjeen mukaan se piti tehdä aamuvirtsasta. Päätin yrittää alkaa nukkumaan tukalasta olosta huolimatta. Nukuin koiranunta ja vähän yli kuusi ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin nousta ylös, sillä vessahätä oli muuttunut aivan mahdottomaksi.

Käänsin testin nurinpäin ja menin sänkyyn odottamaan viittä minuuttia, joka meni aivan älyttömän nopeasti. Sitten oli pakko mennä kohtaamaan tulos; valot hotellin kylpyhuoneeseen ja testi oikeinpäin. Kuvailisin tunneskaalani siinä kohtaa totaalinen ällistyminen. Tältä tuntuu, kun on monta vuotta saanut tuijottaa yhtä viivaa ja aivan yllättäen niitä onkin kaksi. Tuijotin ja kääntelin testiä ymmälläni vaikka kuinka monta kertaa ympäri niiskuttaen samalla jotain itkun tapaista. Olin valmistautunut siihen, että tulos olisi selkeä negatiivinen tai jollain tapaa edes epäselvä, että pitäisi etsimällä etsiä sitä toista viivaa. Molemmat viivat loistivat yhtä vahvoina ja punaisina. Ei epäilystäkään. Tämä alkio oli kuin olikin sellainen supertarttuja, josta nähtiin merkkejä jo siirrossa, kun ei millään halunnut irrottaa otetta katetristakaan. Sinä hetkenä minulle tuli aavistus siitä, että tässä tyypissä voisi olla oikeanlaista potentiaalia meidän omaksi.

Kaksi viivaa

Tänä aamuna testiin piirtyi kaksi kauneinta ja vahvinta viivaa :')
Hyvää huomenta pikkuinen.

PP13

Voi apua, huomenna on testipäivä eikä kuukautiset ole vieläkään alkaneet. En voi uskoa, että ole päässyt näin pitkälle, vaikka toisaalta pitkät kierrot ovat viime aikoina olleet minulle tosi tyypillisiä. En vaan osannut odottaa, että pitkä kierto tapahtuisi myös lääkkeiden kanssa.

 Sitten on toki sekin pienen pieni mahdollisuus, että olisin raskaana, mutta en uskalla yhtään luottaa siihen, sillä ei ole oikein mitään siihen viittaava, että minussa jokin toinen yrittäisi tarttua kiinni elämään. Oireet loistavat nimittäin edelleen poissaolollaan, vaikka kohta elettäisiin laskujeni mukaan jo 5-6 viikkoja. En ole yhtään väsynyt, ei ole mitään mielialavaihtelua pahoinvoinnista puhumattakaan. Rinnat hiukan aristavat, mutta sellaiset ne ovat olleet aina ennen huonoja uutisia. Kahvikin on alkanut maistumaan. Olen reissun päällä ja tästä maasta saa ilmeisesti parempilaatuista kahvia kuin kotona tai työpaikalla. Siinä meni sekin toivonpilkahdus.

Huomenaamulla herään ja ensimmäiseksi on tehtävä testi. En haluaisi tarttua vielä toimeen, mutta sairaalaan on pakko imoittaa tulos huomenna. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kohdata tämän hoidon tulos. Ja se tapahtuu aivan pian. Kaiken tämän odotuksen jälkeen, en ole vieläkään valmis.

PP11 ja uusi ennätys

PP11 on kohta ohi, mikä merkitsee sitä, että olen tehnyt oman henkilökohtaisen ennätykseni piinapäivien lukumäärässä. Ensimmäisessä siirrossa kuukautiset alkoivat PP7, toisella kertaa PP10 ja nyt näyttää vahvasti siltä, että pääsen PP12 puolelle. Olen niin hyvillä mielin siitä, että piinapäivät saavat jatkua. Tiedän, että tässä vaiheessa voisi ihan hyvin alkaa jo etsimään haamuja testeillä, mutta aion tälläkin kertaa odottaa PP14:ään niin kuin sairaalasta on neuvottu tekemään. Minulla ei ole nimittäin taaskaan mitään intoa lähteä kokeilemaan onneaan ennen kuin on aivan pakko.

Yksi erikoisempi asia on vaivannut minua nyt muutaman päivän ajan. Rakastan kahvia ja juon sitä vähintään kolme kuppia päivässä. Nyt muutaman päivän ajan minun on ollut vaikeaa saada kahvia juotua loppuun saakka ja olen joutunut heittämään suuria määriä juomatonta kahvia pois. Kahvissa on mielestäni erityisen kitkerä maku ja kahvin haalistuessa se alkaa toden teolla inhottamaan minua. Mielestäni ennen vanhaan join haaleaakin kahvia tuosta noin vain. No, hyvä vaan, ettei maistu, sillä suuret kofeiinimäärät tuskin tekevät hyvää raskaaksi tahtovalle naiselle. Joka tapauksessa, kahvin inhottaminen voisi olla yksi niistä haikailemistani raskausoireista. Mutta minun tuurillani tämä on varmaan merkki siitä, että olisi aika pestä kahvinkeitin kunnolla.