So far so good

Viime päivinä olen miettinyt, että onko tässä kohtaa väärin päästää kaikki unelmat valloilleen ja tuntea varmuutta siitä, että tämä raskaus päättyy onnellisesti. Koska minulla ei ole kokemusta keskenmenosta, en osaa pelätä sitä kunnolla ja haluaisin alkaa heti kertomaan lähimmäisilleni maailmaani mullistaneesta uutisesta. On jotenkin niin ankeaa, että vielä tässäkään kohtaa ei saisi alkaa iloitsemaan ja nauttimaan liikoja, koska huonot asiat voivat tapahtua jo huomenna.

Pääsen kurkistamaan pientä ensimmäistä kertaa juuri ennen joulua, kun eletään noin 7+0 viikkoja. Jos sydän silloin lyö, aion päästää onnellisuuteni viimeistään irti.