Aloitin tämän blogin melkein tasan vuosi sitten. Tasan vuosi sitten kävin myös läpi ensimmäistä koeputkihoitani. Vuodessa minulle on saatu aikaiseksi yhteensä vain kaksi tuoretta alkionsiirtoa. En ole tyytyväinen alkuunsakaan siihen palveluun, jota olen saanut yksityisellä tai julkiselta puolelta. Valtiotasolla ollaan nyt kovin huolissaan syntyvyyden laskusta. Näin ensalkuun voisin ehdottaa, että rahaa investoitaisiin nykyistä enemmän lapsettomuushoitoihin. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut ja niin on samalla noussut myös pariskuntien määrä, jotka tarvitsevat tuekseen lapsettomuushoitoja. Tämän hetkisillä investoinneilla hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan jopa 7 kuukautta niin kuin minä jouduin.
Julkisella puolella ei tunnu olevan yhtään kiire asian kanssa, vaikka itselleni tulee muutaman vuoden päästä jo 40 mittariin. Jokainen ohimenevä kuukausi, jolloin ei edes yritetä mitään, tuntuu hukkaan heitetyltä ja arvokkaalta tilaisuudelta. Viimeksi, kun olin lääkärissä, niin lähdin sieltä itkien pois. Lääkäriltä riitti vain sanat "kokeilkaa tässä kierrosta luomusti, joskus sellaisiakin ihmeitä tapahtuu". Se oli liikaa minulle ja kyynelkanavat avautuivat. Eivätkö he vieläkään tajua, etten voi saada luonnollisesti lasta. Itkin niin paljon, että muut potilaat luulivat varmaan, että olin juuri menettänyt lapsen. Tavallaan olenkin.
Koeputkihoidon jälkeen piti odottaa kaksi kuukautta ennen kuin ryhdyttiin tarkkailemaan ovulaation ajankohtaa, jotta voitaisiin harkita luonnolliseen kiertoon pakastetun alkion siirtoa. Jännitin paljon testaamista, koska kiertoni vaihtelee paljon ja olen saanut viime aikoina tosi epäselviä tuloksia. Ajattelin luottaa Clearbluehun, jota niin kovasti suositellaan. Clearblue näytti minulle 3 viikon ajan hailakkaa plussaa ja vilkkuvaa hymynaamaa. Ultrat osoittivat, että ei oltu lähelläkään ovulaatiota. Lääkäreille tuli jotenkin yllätyksenä, että minulla voi olla näin pitkiäkin kiertoja, vaikka olin ilmoittanut heille erikseen vuoden aikana ainakin neljä kiertoa, joiden pituus on 35-37 päivää. Kahden viikon hailakan plussailun jälkeen lääkäri ilmoitti tylysti, että turha tähän on mitään yrittää. Odotellaan taas kuukausi ja seuraava yritys voisi olla lääkkeelliseen kiertoon. Lähdin itkien menemään.
Tässä kuussa on siis napsittu sellaista lääkettä kuin Progynova, joka ilmeisesti estää ovulaation syntymisen. Mitä muuta se tekee - ei mitään hajua. Kukaan ei ole selittänyt tästä lääkkestä minulle mitään, mutta en välitä. Pääasia, että saataisiin nyt edes yksi alkio siirrettyä ennen Joulua.
Olen itse miettinyt aivan samaa, kun kehotetaan "synnytystalkoisiin", että myös sitä apua voisi siihen sitten myös antaa. Itselläni tie on vasta alussa julkisen puolen kanssa, joten kokemusta sen toimimisesta ei varsinaisesti ole.
VastaaPoistaTeidän tie on kyllä kivinen, ei voi muuta kuin toivottaa paljon voimia <3 Toivottavasti ennen joulua pääsette siirtoon ja olisi teidän vuoro.
Kiitos :) Olen onnellinen, jos siirtoon pääsen ennen joulua. Keskiviikkona on ultra, sitten tiedän enemmän.
PoistaSamoja ajatuksia... vaikka henk koht vielä kohtalaisen tyytyväisiä ollaan oltu sekä yksityispuolen että julkisen hoitoihin. Nyt menossa eka ivf:n stimulaatio niin vielä ei ole tietoa kuinka siirtoihin ja muihin pääsee kun alkioistakaan ei vielä ole tietoakaan. Hankaluuksia odotellessa kun en oikein osaa uskoa tuoresiirron tuomaan onneen...
VastaaPoistaMutta anyway, olen mielessäni jo mielipidekirjoitusta kehitellyt aiheesta. Asiaan liittyvät työelämään liittyvät asiat tuntuu myös olevan niin epäoikeudenmukaisia että jotenkin kaikki se pistää vähän vihaksi.
Oikein paljon onnentoivotuksia hoitoon! <3 Täytyy vielä kerrata, että julkisella puolella selvisin stimulaatiosta ja munasolukeräyksestä paljon kivuttomammin kuin ykstyisellä. Eli opit yksityiseltä puolelta oli otettu hyvin huomioon toisessa hoidossa kunnallisella. Eli kyllä sieltä saa asiantuntevaa ja hyvää hoitoa, mutta se että ei voi oikein luottaa aikatauluihin on aiheuttanut minulle enemmän harmaita hiuksia kuin yhtään aikasempana vuonna.
PoistaOlen monta kertaa käynyt kurkkimassa blogiasi ja miettinyt, mitä sinulle kuuluu. Ihan uskomatonta toimintaa olet kyllä kohdannut, on se kumma miksei potilasta ja hänen omaa asiantuntemustaan oman kroppansa toiminnasta voida ottaa vakavasti. Itsekin olen kokenut vastaavanlaisia tunteita ja kokenut, että minun sanojani ei oteta todesta. Suututtaa kovasti puolestasi. Kovasti tsemppiä jatkoon <3 Pidän peukkuja että alkionsiirto toteutuisi ennen joulua!
VastaaPoistaVoi kiitos kovasti <3 Täytyy kyllä sanoa, että en ole kokenut itseäni kovin asiantuntemavaksi ja olen ollut liiankin hiljaa niissä tilanteissa kuin olisi pitänyt tajuta avata suuni. Kun kaikki hoidetaan digitaalisesti jää vähän aikaa siihen, että voisi kunnolla keskustella ja pohdiskella vaihtoehdoista lääkärin kanssa. Sitä mennään vaan sokkona tilanteesta ja kuukaudesta toiseen ja yritetään olla toistamatta virheitä, joita on aiemmin tehty. Kun ei vieläkään tiedä yhtään, että mikä omassa kropassa falskaa niin olen vaan kuukausi toisensa jälkeen enemmän pihalla siitä, että mitä olisi tehtävä toisin. Eniten pelottaa, että munasoluni saattavat ihan luomustikin hedelmöittyä, mutta jokin estää niitä ikuisesti kiinnittymästä.
PoistaLöysin blogisi ja jään seuraamaan teidän tarinaa mielenkiinnolla. Tuntuu kyllä, että ihan asiatonta kohtelua olet saanut tämän asian tiimoilta. Luulisi, että lääkärit paremmin ymmärtäisivät, että kyse on kuitenkin siitä teidän elämän tärkeimmästä asiasta. Niitä lääkäreitäkin on niin laidasta laitaan: itselläni on asian tiimoilta niin positiiviset kokemukset. Kaikki lääkärit ovat ottaneet asian ihan tosissaan ja ovat jopa jo ennen vuoden yrityksen täyttymistä ohjanneet jatkotutkimuksiin, ettei aikaa hukattaisi sen enempää. Itselläni on vielä niin unelma- kellontarkka kierto, kun ihmisellä voi vaan olla ja silti ollaan ohjattu nopeasti eteenpäin. Toivon sydämeni pohjasta, että ennen joulua pääsette vielä alkionsiirtoon.
VastaaPoistaMukavaa, että löysit sivulleni ja tervetuloa seuraamaan mukaan :) ja kiitos paljon onnentoivotuksista <3
Poista