Mieheni on ollut tämän viikon niin uskomattoman ihana ja rakas. Synkimpinä hetkinä hän on jaksanut valaa uskoa ja toivoa minuun luovuttamatta. Ihailen hänen positiivisuuttaan ja varmuutta siitä, että onnistumme vielä joskus toiste. Raskauden aikana ja etenkin sen päättymisen jälkeen suhteestamme on tullut vahvempi ja en ole aiemmin tuntenut näin suurta rakkautta ja sidettä häntä kohtaan. Olen ollut murtunut ja hän loputtoman ymmärtäväinen ja kannustava. Jaksan läpi tämän menetyksen, sillä voin luottaa siihen, että hän on rinnallani.
Suhteemme hyvä tila ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä se oli pienessä kriisissä kesällä masennukseni ja burnoutin takia, enkä ollut silloin yhtään varma, kestämmekö yhdessä läpi hoidot ja mahdolliset keskenmenot.
Jos en muusta ole kiitollinen, niin siitä, että minulla on hänet ja molemminpuolinen rakkaus.
Yhden naisen tarina lapsettomuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti