Työreissusta on kotiuduttu ja aika tuntui pysähtyneen heti, kun pääsin normaalin elämän rytmiin. Aika ja tunnit vain matelevat kohti hoidon seuraavaa etappia. Ensi maanantaina siis ultrataan ja silloin varmaan selviää siirtopäiväkin, sekä milloin täytyy aloittaa lugesteronit. Keltarauhashormonia ja pikkuhousunsuojia ei ole yhtään ikävä, mutta se on pieni hinta siitä, jos raskaus onnistuisikin lääkkeen avulla. Tukilääkitystä lääkkeellisessä kierrossa käytetään aina raskausviikon 10. viikolle saakka ja viime raskaudessa ehdinkin käyttää lugeja 5 viikkoa putkeen, progynovaa sitäkin kauemmin. Pääsisi taas hitusen helpommalla, jos lääkkeelliseltä kierrolta voisi välttyä, mutta kun se on kerran osoittautunut toimivaksi niin turha yrittää vaihtaa luomukiertoon, jossa ovulaation etsiminen on niin vaikeaa ja stressaavaa.
Töissä alkoi jo seuraavan työreissun bookkaaminen ja alkionsiirto osuu omien laskujeni mukaan n. 4-5 päivää ennen matkan alkua. Toivottavasti kaikki menee samalla aikataululla kuin viimeksi ja kohdun limakalvo olisi sopiva siirtoon n. kp20 tietämissä.
Seuraavaan työmatkaan saattaa liittyä eräs mielenkiintoinen juonenkäänne. On mahdollista, että työmatkani saattaa peruuntua kokonaan yhdestä toisesta syystä kuin hoidon päällekkäisyydestä. Meillä nimittäin potkitaan töistä tänä keväänä runsaasti väkeä ulos tuotannollisista ja taloudellisista syistä. On hyvin mahdollista, että minulla ei enää jatkukaan työt kohta ja lopputili häämöttää huhtikuussa. On vähän nurinkurista, että töitä ja reissuja on runsaasti, mutta kohta niitä ei teekään enää ketään.
Saattaa siis olla, että huhtikuusta eteenpäin on tiedossa vapaanaisen elämä ja voin keskittyä rauhassa vai lapsentekoon ja hoitoihin. Ja ai niin, pitää ehkä jotain uusia töitäkin alkaa miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti