4. alkion siirto

Aurinko paistaa jälleen ulkona ja niin myös valo sisälläni. Kolme kuukautta siihen meni, mutta vihdoin voin rehellisesti sanoa ääneen, että olen taas onnellinen ja kaikki on hyvin. Ja mikä parasta, sain tänään pikkuisen kyytiläisen matkaan. Kyseessä on 6 päivän ikäinen blastokysti viime elokuun hoidoista. Pakkaseen jäi enää yksi mahdollisuus. Mutta en ajattele nyt sitä pakkaseen jäänyttä ja seuraavia hoitoja, vaan keskityn tämän hyvän olo säilyttämiseen vähintään seuraavat kaksi viikkoa ennen testausta.

On helppoa olla onnellinen, kun kontrasti viime viikkoon on aivan valtava. Ensinnäkin minut laitettiin töistä irtisanomisuhan alle. Tämä tarkoittaa sitä, että työt loppuvat melko pian. Tämän lisäksi huomasin oudon patin rinnassani. Olin huomannut sen jo aiemmin muutama viikko sitten, mutta ajattelin sen olevan vain viaton karvatupin tulehdus ihon alla. Menin paniikkiin. Miksi en ole tutkituttanut tätä aiemmin?! Kerronko hormonipolille asiasta? Olenko menettämässä arvokkaan alkioni? Olenko syönyt lääkkeitä koko kierron turhaan? Onko minulla syöpä? Luin netistä, että pitkään jatkuneet hormonihoidot altistavat rintasyövälle.

Seuraavana päivänä irtisanomisilmoituksen jälkeen marssin yksityiselle gynekologille tutkimuksiin. Päätin, etten ilmoita hormonipolille vielä mitään. Lääkäri oli aivan ihana. Hän tutki huolellisesti rintani ja löysi saman patin. Hän sanoi moneen kertaan, ettei usko sen olevan vaarallinen, mutta koska olin tehnyt löydöksen itse, hän suosittelisi käyntiä mammografiassa varmuuden vuoksi. Sydän tykyttäen kyselin hoitajalta aikaa mahdollisimman pian kuvantamiseen. Melkein itkin onnen kyyneliä jo siinä vaiheessa, kun sain ajan 4 päivää ennen alkionsiirtoa.

Ja niin kamalan viikon lopulla löysin itseni mammografiasta. Voin sanoa, että vaikka olen hormonikuurilla, jonka pitäisi tehdä rinnat aristaviksi, ei kuvantaminen ollut yhtään kivulias tai kovin kummoinen toimenpide. Rintoja litistettiin kyllä, mutta pahinta painetta kesti vain muutaman sekunnin ajan. Ehkä se on pienirintaisille paljon helpompi toimenpide. Lääkäri katsoi heti kuvien tulokset, mutta ilmeisesti niistä ei löytynyt mitään, sillä kuviin ei palattu laisinkaan. Melkein heti kuvantamisen jälkeen aloitettiin rintojen ultraäänitutkimus, joka on kuulemma tapauksessani paljon herkempi ja parempi tutkimus. Ultraäänellä onnistuttiin löytämään useampi hyvänlaatuinen kysta, mutta ei onneksi mitään rintasyöpään viittaavaa. Loppujen lopuksi se eniten päänvaivaa aiheuttanut patti oli niin pieni, ettei edes ultraäänellä voinut todentaa sen syytä. Mutta mikä tärkeintä, ainakin oli 100% varmaa, että syövästä ei tarvinnut enää murehtia.

Kaiken tämän episodin jälkeen olen ollut hyvin onnellinen. Edes työn menetys ei tunnu pahalta, koska olen terve ja alkio siirreettin niin kuin pitikin. Tästä alkaa toden teolla uusi sivu elämässäni.