Blastokystejä pakkaseen

Sain viime viikolla tietää lopullisen tilanteen muiden alkioiden kohtalosta labran viljelmistä. Kaikki munasoluthan yritettiin hedelmöittää ICSI-menetelmällä, mikä tarkoittaa mikroinjektiolla vietyä siemennestettä. Yllättäen mieheni spermanäyte oli punktion aikaan uskomattoman hyvä – eteenpäin liikkuvia oli yli 90%! Tällä näytteellä olisi varmasti voinut tehdä IVF:nkin. Emme osaa selittää itsellemme, että mistä syystä tämä huima parannus on tapahtunut. Elintavoissa ei olla tehty mitään erityistä muutosta muuten kuin urheilua on ollut vähemmän loman aikana kuin normaaliarkena. Urheilun määrä ainakin naisella saattaa olla vaikutusta hormonitasapainoon, mutta voisiko näin olla miehenkin osalta?

Joka tapauksessa pitkälle viljeltyjä 5-6 päiväisiä blastokystejä saatiin lopulta pakkaseen 3 kappaletta. Eli jos tämä yritys menee pieleen on minulla vielä kolme muuta mahdollisuutta edellyttäen että kaikki selviävät sulatuksesta. Tulos on mielestäni ihan hyvä, vaikka toivoinkin, että 9:sta olisivat selvinneet kaikki. Nyt tuntuu kuitenkin, että pakkasessa odottaa erityisen sisukkaat ja hyvät alkiot

PP4

PP4 ja täällä voidaan hyvin kiitos ihanan viikonlopun. Kevyen liikkumisen olen päässyt aloittamaan jo PP1:sta eikä nyt ole enää minkäänlaisia outoja punktioon viittaavia tuntemuksia alavatsalla. Eli toipuminen punktiosta sujui tällä kertaa ongelmitta. Nyt piinapäivien ajan käytän Lutinus-nimistä keltarauhashormonia kolmesti päivässä parin viikon ajan. Luultavasti tämä lääke on tehnyt rinnoistani hieman kipeät ja arat. Tai en oikein osaa sanoa, sillä koin rintojen herkkyyttä jo vähän ennen punktiota. Eli mistään vihjeestä mahdolliseen raskauteen ei voi olla kysymys. Mitään muita vihjeitä ei ole tullut. Vähän pelottaa, kun ei ole mitään merkkejä kiinnittymisestä. Harmittaa, kun kiinnittymisvaiheen piti osua juuri tuohon pahimman stressin keskelle. Nyt jännityksellä odotan PP7:aa, joka on minulle seuraava virstanpylväs. Viimeksi sinä päivänä kuukautiset alkoivat ensimmäisen hoidon aikana.

Voihan stressi

Työkiireet- ja paineet alkavat olla taas samalla levelillä kuin ennen lomaa. Ihana rauhallisuus ja zen-olotila ovat muisto vain. Olen yrittänyt parhaani mukaan rauhoittua stressaavassa tilanteessa ajatellen kiinnittymistä yrittävää alkiota, mutta se on erittäin vaikeaa siinä työympäristössä, jossa yritän jotenkuten edes pysyä pinnalla. Minulla on aivan liikaa haastavia tehtäviä päällä samanaikaisesti, jatkuvasti presentaatioita uusille ihmisille, sekä kova paine ylemmältä johdolta kiihdyttää tahtia. Olen introverttiä sorttia ja kaikki esiintymiset ja puheet vievät minusta jo yksistään paljon mehuja.

Tuntuu siltä, että olen aina myöhässä kaikesta siitä mitä teen ja resurssipulan takia ei ole ketään auttamassa. Olen lähestulkoon yksin vastuussa aivan valtavasta kokonaisuudesta, eikä helpotusta ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan jos koskaan. Se on valtava ihme, jos mikään alkio kykenee säilymään hengissä näissä stressihormoneissa, hyvä jos minäkään. Tänään koin iltapäivällä pienen romahduksen, kun tajusin, että töitä on jatkettava iltakymppiin saakka, koska olin onnistunut kadottamaan tärkeitä ja aikaavieviä töitä. Lumipallo alkoi vyörymään, kun olin tästä syystä taas myöhässä yhdestä deadlinesta, stressilevelit alkoivat nousta ja samalla aloin hullun lailla sättimään itseäni siitä, että nyt ei saa, ei vaan kerta kaikkiaan voi stressata. Olen saattanut pilata tämän elämänalun, kun en pysty vain rauhoittumaan. Romahdin pieneksi hetkeksi, mutta otin pienen tauon kaikesta ja pääsin hirveästä tilastani eteenpäin taas hiukan rauhallisempana ja normaalimpana.

Pakostakin nousee mieleeni kysymys, että miten yhdistää tällainen työ sitten jos kuvioissa olisikin pieni lapsi? Jotain on muututtava ja nopeasti, tuli se lapsi sitten maailmaan tai jäisi ikuisesti tulematta.

Siirtopäivä

Aika menee hurjaa vauhtia. Juurihan olin punktiossa ja tänään on jo alkionsiirtopäivä. Tällä kertaa olen kuullut vain hyviä uutisia tuloksista ja olen ollut lähes varma koko ajan, että alkionsiirto tapahtuu juuri tänään. Kaiken kaikkiaan ICSI-menetelmällä hedelmöittyi 9 kpl yhdestätoista kypsästä munasolusta, mikä on järisyttävän hyvä tulos tällaiselle, jolle edelliskerralla oli saaliina vain yksi kunnolla jakautunut munasolu. Tällä hetkellä yksi alkio on laitettuna pakastimeen, yksi siirrettävänä kohtuuni tänään ja loput jatkoviljeltäviksi. Muiden kohtalo selviää vasta myöhemmin.

Alkionsiirto on nopea tapahtuma. Ensin saa tietää labratulokset, jotka saa kuulla henkilöllisyystodistuksen esittämisen jälkeen. Olin yhtä hymyä, kun labratyöskentelijä kertoi viimeisimmän tilanteen. Tässä vaiheessa alkoi taas kurkkua kuristaa koko tuleva toimitus liikutuksen takia. Sitten housut alas ja ylös tuolille, kylmää metallia sisään samalla kun painetaan ultralaitteella vatsaa ja tietysti täynnä olevaa virtsarakkoa. Olin juonut vain kolme lasia vettä, mutta silti piti keskittyä kunnolla siihen, ettei liiku tai tapahdu jotain vielä nolompaa, kun rakkoa painetaan sillä tavalla kunnolla. Julkisella puolella ei potilaille ole omaa näyttöä, josta voisi seurata toimenpiteen kulkua. Sokkona olin mukana tilanteessa, kaikki oli ohi ennen kuin tajusinkaan ja vähän hölmistyneenä nousin lähteäkseni. Toivotettiin paljon onnea, onnea, onnea - tallensin niistä jokaisen kuiskauksena pienelle matkalaiselle. Lähdin sairaalalta sisimmässäni tunne jostain arvokkaasta, jota tästä päivästä alkaen kannan niin varovasti, rakastaen ja hellästi kuin vain tiedän.

Toipuminen

Perjantaina toipuminen punktiosta lähti tosi hyvin käyntiin, eikä kamalia kiputiloja päässyt enää syntymään. Hoitaja sanoikin minulle, että on tärkeää ottaa kipu heti hallintaan, ettei se pääse ottamaan yliotetta. Ote taidettiin saada vahvemmilla kipulääkkeillä, joita otin vielä muutaman myöhemmin illalla osittain varmuuden vuoksi.

Olo oli niin hyvä, että pääsin hyvin liikkumaan jo samana päivänä kuin punktio oli. Seuraavana päivänä pääsin jo pidemmälle kävelylle eikä tarvinnut edes jatkaa vahvempaa lääkitystä. En edes tiennyt, että punktion jälkeen vatsa ei turpoa välttämättä ollenkaan ja näin onnekkaasti näyttää käyneen kohdallani nyt. Ihanaa, kun ei tarvitse yhtään spekuloida, että onko hyperimahaa vai ei, kun vatsa näyttää kerta täysin normaalilta. Ainoa mikä on vaivannyt eilisestä lähtien on muun vatsan oireilu, mikä tuntuu kertovan herkkyydestäni vahvoille kipulääkkeille.  Samankaltainen vatsakipu vaivasi minua monta päivää ensimmäiselläkin kerralla. Vointi oli loppujen lopuksi parempi kuin eilen ja pääsin normaalisti töihin. Tällä kertaa siis 2 päivän sairasloma riitti mainiosti.

Seuraava varattu aika sairaalaan on keskiviikolle, jolloin on tarkoitus tehdä tuore alkionsiirto. Tämä tarkoittaa siis, että alkio olisi 5 päivän ikäinen blastokysti. Aikavaraus on edelleen voimassa, eli tulokset näyttävät lupaavilta :)

Punktioraportti nro 2

Voi että miten onnellinen olen tästä päivästä, vaikka hädin tuskin olen toipunut punktiosta ja kipujakin on. Niin hyvin kaikki kuitenkin meni, etten voi kuin hymyillä. Seuraa punktioraportti nro 2.


Yöllä näin tosi outoa unta, jossa kerrottiin, että minun tulisi pistää jotain hormonia vielä ennen munasolukeräystä tunnin välein yön aikana. Heräsin paniikissa, että mitä lääkkeitä olen unohtanut ottaa ja missä ne oikein ovat. Nopeasti tajusin, että oli punktiopäivän aamu ja mitään pistoksia ei ole tarvinnut tehdä enää kahteen päivään.


Mies ja minä lähdimme hyvissä ajoin sairaalaa kohti aamulla, jotta ei tarvitsisi stressata parkkipaikan löytämisen kanssa. Hoitaja oli heti vastassa käytävällä ohjaamassa lepohuoneeseen ja mies käskettiin siltä istumalta labraan antamaan siemennestenäytettä. Samainen hoitaja tuli selvittämään, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja että olisin vasta kuudes punktiojonossa, mikä tarkoitti sitä, että odottamaan joutuisi toista tuntia. Tämä ei haitannut minua yhtään, sillä olen edelleen siinä moodissa, että kiirettä ei ole tässä valmiissa maailmassa mihinkään (aah, miten tälläinen zen-olo onkaan auttanut minua hanskaamaan työpaineet- ja kiireet paremmin). Hoitaja oli tietoinen, että tämä on punktio nro 2 minulle ja aloin paasaamaan siitä, kuinka kipuinen olin 1. kerran jälkeen virtsaamisongelmia myöten. Ei jäänyt kellekään epäselväksi, että kuinka kamalaa oli ollut :)


Esilääkityksenä sain särkylääkettä ja otin myös vapaaehtoisen rauhoittavan. Sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälle ennen kuin lääkkeet humahtaisi päähän. Kun mies tuli takaisin, minulla heitti mukavasti päästä ja olin tosi hyvällä tuulella, eikä tosiaan jännittänyt ollenkaan. Kahden tunnin odotusaika meni supernopeasti, vaikka en kyennyt juuri keskittyä ja lukea mitään rauhoittavan takia. Kun minut vihdoin tultiin hakemaan toimenpiteeseen, niin silloin tunsin ensimmäisen kunnon jännityksen kouraisevan vatsasta. Tässä vaiheessa mies lähti kaupungilla käymään asioilla ja oltiin sovittu, että palaisi sitten parin tunnin kuluttua.


Itse toimenpidehuoneessa sain heti lisää rauhoittavaa ja kipulääkkeitä. Mieli oli todella rauhallinen ja en pelännyt kohdun seinämän lävistävää neulaa ollenkaan. Hoitaja otti tosi mukavasti minut huomioon koko toimenpiteen ajan ja sain kehuja lääkäriltä, että kuinka helppoa hänen oli työskennellä, kun olin niin rauhallinen ja paikoillaan. Tällä kertaa ei tullut puudutusta, mutta tästä huolimatta en kokenut mitään kovin pahaa kipua kertaakaan. Toki neula nipistää ja keräys tuntuu hiukan epämiellyttävältä, mutta kaiken kaikkiaan toimenpide oli melko helppo ja hyvillä mielin jätin toimenpidehuoneen.


Sitten alkoi itselleni se jännittävin vaihe, että kuinka kipeäksi tulisin punktion jälkeen. Tälläkin kertaa munarakkuloita oli nimittäin toistakymmentä. Ennen kuin ehdin kunnolla edes istua takaisin lepohuoneessa, hoitaja tuli ilmoittamaan, että olivat löytäneet 13 munasolua kaikista niistä kerätyistä rakkuloista. 13! Maailman ihanin onnekkain epäonnennumero! Olin todella tyytyväinen tulokseen ja hoitajakin iloitsi niin hyvästä saaliista. Voisiko todennäköisyydet olla kerrankin meidän puolella?


Noin tunti punktion jälkeen minulle alkoi valitettavan tutusti kipu yltymään kovaksi siltä puolelta, jolta munarakkuloita kerättiin enemmän. Siinä vaiheessa, kun aloin kiemurtelemaan kivusta, oli pakko ilmoittaa hoitajille, että nyt tarvitsee jotain vahvempaa kuin Panadolia. Onneksi olin kertonut tarinani edellisestä punktiosta ja hoitaja ymmärsi heti antaa Tramalia. Mikä ihana tunne, kun kipu alkoi hellittämään tämän lääkkeen turvin.


Olin lopulta viimeinen sen päivän potilaista, joka pääsi lähtemään kotiin, sillä kivut olivat sen verran kovat. Taaskin jäi hieman ihmetyttämään, että miten muut tuntuvat pääsevän niin paljon helpommalla. Pääsin silti lähtemään erityisen hyvillä mielin kotiin, sillä sain reseptin vahvemmasta lääkkeestä kotiinvietäväksi. Tästä piti jonkun aikaa keskustella, mutta sain tahtoni lävitse. On niin paljon mukavempaa olla kotona toipumassa, kun on kunnon lääkkeet varmuuden vuoksi. Toistaiseksi kivut ovat nyt hallinnassa ja ovat paljon miedommat kuin viimeksi, eikä ole edes tarvinnut tukeutua kolmiolääkkeeeseen. Tämä punktiokokemus on ollut kaiken kaikkiaan monta kertaa parempi kuin ensimmäinen :) 10 pistettä siis julkisen puolen munasolukeräystoimenpiteelle ja sen henkilökunnalle.

Lääkkeetön päivä

Eilen pistin viimeisen lääkkeen (Ovitrelle) tasan tarkkaan 36h ennen punktiota niin kuin ohjeissa sanottiin. Ovitrelle on mielestäni kaikista lääkekynistä se helpoin. Neula on niin ohut, ettei sen laittaminen tuntunut yhtään miltään. Kaiken kaikkiaan pistoshoito meni tosi hyvin ja olisin jälleen kerran tähän valmis uudestaankin.

Vatsassa on ollut pieniä tuntemuksia, mutta ei sellaista valtavaa turvotusta kuin viimeksi. Olo oli niin hyvä, että olin normaalisti töissä ja tein jopa yhden ekstratunnin. Tiimille kerroin pienestä toimenpiteestä viikon lopussa jo alkuviikosta ja silloin kukaan ei alkanut utelemaan sen enempää. Eilen oli vaikea tilanne töissä, kun paras työystäväni kysyi suoraan, että mihin operaatioon olen menossa. Tuntui todella pahalta, kun en voinut kertoa ja kiersin asian. Hän jäi varmasti miettimään, että mikä minulla on. Emme ole tunneet toisiamme kuitenkaan kuin vasta muutaman kuukauden. Silti minua jäi vaivaamaan, etten kertonut, sillä olemme avautuneet toisillemme viime aikoina niin paljon kaikesta muusta vakavasta, kuten burnoutista, johon molemmat ajauduimme ennen lomia. On vaan niin paljon helpompaa mennä töihin taas ensi viikolla, kun kukaan ei tiedä mitä sisälläni on menossa.