Hoito peruutettu

Olen murtunut. Mikään muu ei kuvaa paremmin tunnelmaani nyt.

Kp1 tapahtui eilen. Tämän jälkeen ilmoittauduin hoitoon. Vähän myöhemmin hoitaja soitti, että hoitoni ei tapahdu osaltani tähän kiertoon. Syy on se, että lääkäri oli arvioinut punktioajan väärälle viikolle ja siirto toiselle viikolle ei onnistu, koska se on jo täynnä toisten naisten punktioita.

Tällaista on palvelu julkisella puolella. En ollut osannut ollenkaan varautua tähän, pettymyksen tunteet ovat yhtä suuret kuin silloin, kun ensimmäinen lapsettomuushoito epäonnistui. Nyt viimein ymmärrän, miksi monet vannovat yksityisen klinikan nimeen.

En kyennyt hoitamaan puhelua oikein ja kysymään mitään järkevää, koska en itkemiseltäni pystynyt puhumaan kunnolla. Heinäkuussa klinikka on kiinni, eli hoito on ehkä elokuussa. Jos silloinkaan. Lisää odotusta, 8 viikkoa, ehkä 12. Olin sopinut lomiani elokuulle, mutta nyt ne pitää varmaan peruuttaa, mutta ei voi siirtää heinäkuullekaan, koska sinne on jo sovittu työmatkoja. En voi pitää lomia, en saa lapsettomuushoitoja, elämäni on vain työtä, työtä ja työtä.

Tuntuu, että kuljen sumussa, enkä perille pääse.
Meille ei ole tarkoitettu lasta.

ovulaatioyllätys

Päätin olla ottamatta stressiä viimeisestä luomuyrityksestä ennen hoidon alkua ja ovulaatiotakin testailin aika randomisti.  Töistä olen stressannut sitäkin enemmän, ja näillä stressileveleillä on varmaan mahdotonta raskautua. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja on todella hankalaa sijoittaa ja ajoittaa lapsettomuushoitojakin tähän rumbaan.

Viime viikolla hätkähdin kuitenkin outoon tunteeseen alavatsan tuntumilla ja kivussa oli jotain etäisesti hyvin tuttua, mutta silti jotain erilaista kuin kuukautiskipu. En ole mielestäni koskaan aiemmin tuntenut ovulaatiota. Testikin näytti todistettavasti kahta kirkkaanpunaista viivaa. Hihkuin onnesta, sillä olimme ajoittaneet peiton heiluttelun juuri oikein - edellisillalle ja vielä samalle päivälle. Kipu oli hyvin samanlaista kuin mitä tunsin viime vuonna niinä päivinä juuri ennen munasolupunktiota. Olin todella yllättynyt, että ovulaatiokipu oli niinkin voimakasta enkä usko, että olen voinut aiemmin voinut olla huomaamatta sitä, sillä aistit ovat olleet jo vuosien ajan herkkänä alavatsan tuntemuksille. Olisipa helppoa, jos ovulaation voisi aina tuntea näin.

Ovulaatiosta seuraavana päivänä minulla oli viimeinen suunnittelukäynti lapsettomuuspolilla, jossa käytiin läpi vielä tulevia lääkkeitä pistoksineen, sekä annettiin suuripiirteinen aikataulu. Ultra todisti, että ovulaatio oli lähtenyt juuri siitä, jossa olin irtoamisen tuntenut. Nyt siis ollaan siinä vaiheessa, että odotellaan kuukautisten alkua ja siitä ne pistokset lähtevät tuttuun tyyliin käyntiin. Tällä kertaa tosin vähän erilaisella lääkityksellä, joka varmistaisi paremmin sen, että saataisiin enemmän laadukkaita yksilöitä ja vähemmän pieniä munasoluja, joista ei ole hedelmöittymään.

Viimein

Tänään kilahti jännittävät viestit omapolulta. Minulle on tehty viimein ensimmäiset ajanvaraukset koskien seuraava hedelmöityshoitoa. Parin viikon päästä on jo ultra, joka on viimeinen ennen pistoshoitojen aloittamista. Ennen ultraa täytyy mennä vielä kerran verikokeisiin. Hoitajan viestin mukaan punktio on viikolla 24 tai ehkä jo aiemmin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin ennen Juhannusta olisi siirretty alkio nro 2 matkaan mukaan. Heinäkuun alussa voisin aloittaa loman joko maailman onnellisin tai sitten vähän synkemmin mielin.

Minulla on mennyt aivan ohi mediassa, että julkinen sektori on siirtynyt/siirtymässä digitaalisiin hoitopolkuihin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikille potilaille luodaan tili omapolku.terveyskyla.fi -sivustolle. Tämän tilin kautta saa mm. tietoa ja ohjeistusta hoidoista, täytetään kaavakkeita sekä varataan aikoja, jotka tulevat näkyviin omaan kalenteriin. Näin varmasti vältytään puhelinsoitoilta ja ylimääräisiltä lääkärikäynneiltä. Melko edistyksellistä! Aluksi minua ahdisti, että kaikki hoitoa valmistelevat asiat tehdään vain sähköisesti, sillä kyseessä ei ole mikään simppelein hoitopolku, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen mielestäni saanut jopa enemmän tietoa hoidosta tällä kertaa kuin viimeksi yksityiseltä lääkärin kertomana.

Ai että tuntuu hyvältä, että viimein alkaa taas tapahtumaan.

Reality checkpoint

Tämä kevät on mennyt vauhdilla, vaikka helmikuussa tuntui siltä, että kesäkuuhun on ikuisuus. Aika menee nopeasti, kun keskittyy elämään hetkessä ja unohtaa kaiken odottamisen. Taas tuli todistettua, että on se oleminen niin mahdottoman helppoa, kun ei tarvitse ajatella lapsettomushoitoja, eikä ravata  lääkärissä asian takia. Olen keskittynyt täysin itseeni, urheillut rakastamaani lajia enemmän kuin ikinä ja vahingossa saanut itseni parempaan kuntoon kuin koskaan. On mahtava tunne, kun kunto riittää ihmeellisiin suorituksiin jopa useampana päivänä peräkkäin. Jos ei minulla lasta ikinä suoda, niin intohimoani teen hautaan saakka. On lohduttava tieto, että on jotain mistä tulen aina nauttimaan, vaikka olisin yksin jopa ilman miestäni.

 Tiedostan, että kaikki tämä tekeminen on pakenemista realiteeteista, joita joudun pian kohtaamaan. Seuraavan kerran, kun kuukautiseni alkavat, on minulla lupa ilmoittautua hoitoon. Olen aika peloissani, että miten kestän seuraavan kerran. Viime marraskuun muistan nyt mustana, kun kaikki viimeksi tapahtui.

Kun vika onkin toisessa

Olin epäillyt sitä jo jonkin aikaa. Viimeistään silloin, kun lueskelin yksityiseltä lapsettomuusklinikalta haettuja papereita kaikesta, joka liittyy lapsettomuushoitoihimme. Mieheni sperma ei ole niin täydellistä kuin se voisi olla. Tai itse asiassa, se on aivan siinä rajalla, että voidaanko sitä sanoa edes ok:ksi. Olen todella yllättynyt ja pettynyt, että yksityisen klinikan lääkäri ei ole ottanut tätä ikinä puheeksi. Olemme kuukaudesta toiseen menneet sillä ajatuksella, että meissä ei ole mitään vikaa, ja olemme vain tuijottaneet minun ultriani ja sopivaa ajankohtaa, jolloin siittiöiden tulisi olla oikeissa asemissa miettimättä sitä, että liikkuvatko ne siittiöt oikeasti sinne minne niiden kuuluisi.

Nyt en ole enää yhtään yllättynyt, että miksi vain yksi munista IVF-hoidon aikaan hedelmöittyi. Samaan aikaan tehdyn sperma-analyysin mukaan eteenpäin liikkuvia siittiöitä on ollut 0%. Puhdas nolla! Miksi ihmeessä, klinikka ei tehnyt meille ICSI:iä? Miksi meille annettiin niin paljon turhaa toivoa, että luonnollinen raskaus on mahdollinen, kunhan vaan yritämme ja yritämme?

Joka tapauksessa, yritän nyt unohtaa menneet ja jossittelun ja keskittyä tulevaan. Julkisen puolen lääkärin mielestä miehen sperman takia seuraava hoito olisikin ICSI. Lääkityskin tulee olemaan aivan toinen ottaen huomioon edellisen hoidon epäonnistumiset. Minulla on nyt luottavainen olo siitä, että ehkä me voimmekin onnistua, kun jotain vikaa löytyi.

Viikko suunnittelukäynnin jälkeen oli minulle todella vaikea. Olin masentunut ja itkuinen, sekä mietin luopumista kaikesta. Viikon jälkeen tuska onneksi helpotti. Päätimme mieheni kanssa yhdessä tuumin, että nyt riittää tämä hirviömäinen käyttäytyminen. Aloimme suunnittelemaan lomaa tälle kuulle ja kaikkea ihanaa tapahtuu myös huhtikuussa. Se hyvä puoli jonottamisessa on, että voin vihdoinkin suunnitella ja lähteä lomalle, sekä keskittyä nauttimaan elämästä.

Maailman pisin jono

Tällä viikolla tuli käytyä suunnittelemassa taas yhtä koeputkihoitoa ja tällä kertaa kunnallisen puolen vastaanotolla. Olo on pettynyt ja turhautunut. Jono on aivan valtavan pitkä - 5 kuukautta, ja vasta alle puolet tästä ollaan nyt kärsitty. Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin aivan varmasti mennyt yksityiselle tekemään yhden hoidon heti alkuvuodesta hinnasta ja velkaantumisesta välittämättä.
Harmittavasti kuukautiseni ehtivät juuri alkaa päivä ennen vastaanottoaikaa, enkä ehdi enää tässäkään kuussa pikana yksityisellä klinikalla hoitoa aloittamaan. Tästä seuraava kierto menisi jo huhtikuun puolelle, enkä uskalla ottaa enää siinä vaiheessa riskiä, että hoito menisikin päällekkäin julkisen puolen kanssa. On aivan pieni mahdollisuus, että jono olisikin vain 4kk, mutta siihen ei annettu paljon toivoa.

Eniten minua ahdistaa, että hoito on meneillään ehkä juuri silloin, kun on juhannuspyhää ja heinäkuukin aivan ovella. Tuurini on juuri sellaista, että siirto menee varmaan vasta joskus syksylle.
Että hyvästi vaan lapsitoiveet tälle keväälle. Aikaikkunat ovat sulkeutuneet, koska laitoimme rahan tämän edelle. Surettaa ja itkettää. Luopunut olo.

Lapsettomuuden hinta

Vihdoin otin excelin kauniiseen käteen ja laskin, että kuinka paljon yksityisen puolen hoidot meille yhteensä ovat tähän asti maksaneet.

Kävin siis lapsettomuushoidoissa yksityisellä viime vuoden huhtikuusta tämän vuoden tammikuulle saakka sisältäen yhden keinohedelmöityshoidon nimeltään IVF. Koska hoidon tulos oli huono, emme maksaneet kuin yhdestä alkion siirrosta ja valitettavasti säästyimme myös pakastamiseen liittyvistä kuluista. Tein jo joulukuussa päätöksen, että jatkamme hoitoja julkisella puolella melko lailla puhtaasti taloudellisista syistä. Henkisesti oli nimittäin todella raskasta, että epäonnistuneen hoidon lisäksi pankkitili oli tyhjä. En uskonut kestäväni mahdollisesti toista epäonnistunutta hoitoa ja rahoittaa sitä aivan viimeisimmällä säästöilläni. Päätimme siis tässä vaiheessa säästää rahaa yksityiselle puolelle myöhempään käyttöön, ja nyt kokeilisimme välillä julkisrahoitteista hoitoa.

Meidän omasta taloudesta sen verran, että minulla ja miehelläni on melkein samat vuositulot ja olemme sopineet, että maksamme kaikki hoidot puoliksi. Tämä sopimus tosin tehtiin vasta koeputkihoidoista eteenpäin, eli lokakuun loppuun maksoin kaikki laskut aivan itse. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan kummallisesti, mutta olemme tottuneet siihen että olemme melko taloudellisesti riippumattomia toisistamme. Mutta jotta peli kävi reilummaksi, tuli hän maksumieheksi koeputkihoidon aikana, jolloin hoidoille tuli paljon enemmän hintaa.

Ajalta ennen IVF:ää toukokuulta lokakuuhun maksoin keskimäärin 245 euroa / kuukausi ultra- ja suunnittelukäynteihin. Tämän lisäksi lääkkeisiin meni n. 47 euroa /kuukausi, joinakin kuukasina enemmän ja joinakin toisena vähemmän. Huhtikuu oli siitä erilainen, että silloin minulle tehtiin isompi operaatio (polyypin poisto) ultra- ja suunnittelukäynnin lisäksi, ja tästä syystä hintalappu tässä kuussa oli niinkin suuri kuin n. 670 euroa. Kaiken kaikkiaan lasku huhti-lokakuulle oli 2500 euroa lääkkeineen ja tämä tuli pelkästään minulle maksettavaksi.

Marraskuussa koitti sitten IVF-hoito. Yhteenlaskettu summa lääkkeineen marraskuun hoidolle oli 3277 euroa sisältäen yhden tuoresiirron. Lääkekattoni ei päässyt yhdellä koeputkihoidolla ylittymään, eli en saanut yhdestäkään reseptilääkkeestä mitään suurta hintahyvitystä. 3277 euroa meni ja ainoa hyöty oli se, että opimme sen, että kokeiltu stimulaatio-ohjelma ei ollut minulle sopiva. Eli aivan samanlaista ohjelmaa ei ehkä kannattaisi uudestaan yrittää.

Joulu- ja tammikuussa kävin vielä muutaman kerran yksityisellä. Nämä käynnit yhteenlaskettuna kaikkiin viime vuoden hoitoihin ja lääkkeisiin saan summan, joka on on noin 6500 euroa.
On hassua ajatella, että useimmat pariskunnat saavat tämän kaiken ilmaiseksi raskautumalla luomusti. Niin se vaan on, ettei onnea rahalla voi ostaa.