29.8.2018

PP7

Pelkäämäni PP7 alkaa olla selätetty. Kyllä siinä kävi taas niin, että piinapäivien alettua alkoi aika kulkemaan tappavan hitaasti. Pistoshoitojakso, punktio ja siitä toipuminen tuntuivat menevän ajallisesti supernopeaan tahtiin. Nyt lasken päiviä, tunteja siihen kun pitäisi testata ja ilmoittaa tulos sairaalaan. Tasan viikon päästä viimeistään on tiedossa suuria kyyneleitä tai sitten sitä toista vaihtoehtoa - mahdottoman suurta onnea, jota en uskalla edes ajatella. Viimeksi aloin liian aikaisin tuulettamaan ja pettymys oli aivan hirveä.

Oireita ei ole mitään juuri kovin erikoista, mutta jotain kuitenkin. Lämpöä minulla on ollut 37.3 asteen luokkaa, mutta lämmöt nousee minulla muutenkin juuri ennen kuukautisten alkamista.  Rinnat ovat kosketusarat ja pinkeät - oikein kivat verrattuna normitilaan :) Sitten on jotain hieman ällöttävämpää, eli ilmeisesti keltahormonilääkkeiden sivuvaikutuksena kärsin erittäin vetisestä valkovuodosta. Tätä on jatkunut useamman päivän ajan. Pisteenä iin päällä minulla on kasvojen iho todella huonossa kunnossa, aivan kuin pieni akne olisi puhjennut kasvoilleni. Kova stressi, josta kärsin töissä, saattaa olla myös oma vaikutuksensa tilanteeseen. Olen myös alkanut ilmeisesti stressin takia kärsimään kovasta päänsärystä, joka aktivoituu aina kun menen työpaikalle. Kaikki tämä kuulostaa aivan kamalalta kärsimysnäytelmältä, mutta ihan hyvin minä pärjäilen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti