PP8

Tänään päivällä olin aivan varma, että kaikki on ohi. Vatsassa tuntui hiukan oudolta ja kun menin vessaan olin aivan varma, että näin verta pienesti sekoittuvan vessan veden sekaan. Pari sydämeniskua jäi väliin ja nielin tyhjää. Tajusin, että vatsatuntemukset kertovatkin juuri alkavista kuukautisista. Sulkeuduin töissä pieneen neuvotteluhuoneeseen ja odotin kyyneleitä. Olenko jo todella niin turta pettymyksiin, etten osaa niitä enää edes itkeä? Ohjasin mieleni tavanomaisiin työkiireisiin ja jatkoin pakkosuorittamista. Miehelle laitoin viestin töiden välissä, että taisi tulla vesiperä. Seuraavalla vessareissulla kaikki varmistuisi. Yllätyin, kun en pystynytkään havaitsemaan seuraavalla kerralla mitään punaista. Saako tämä kaikki stressi näkemään näkyjä.? Kaikki ei ole kyllä aivan normaalisti, sillä päivällä huimasi ja otsa oli tulikuuman tuntuinen. Sellainen olo, että olisin tulossa kipeäksi (tai saamassa hermoromahduksen).

Näin päivällä pitkästä aikaa hyvän työkaverin, joka kysyi miksen osallistu enää mihinkään, en tauoille, työpaikan tapahtumiin enkä syömäänkään. Kuin robottina mumisin jotain kiireestä ja paineesta. Ääneni oli riisuttu ja kalpea, ja hän varmasti mietti miten harmaalta näytän stressin uuvuttamilta kasvoilta. Hän häipyi ja meinasin lyyhistyi kasaan huutamaan, mutta kävelin vain kädet täristen pois.

Iltaan mennessä ei ole vieläkään näkynyt kuukautisia ja nyt vasta aloinkin pelkäämään niiden alkavan hetkellä minä hyvänsä, kun ensimmäiset merkit ovat olleet ilmassa. Vatsassa tuntuu edelleen vähän kummalta, mutta ei mitään niin kovin ihmeellistä kuitenkaan.

PP7

Pelkäämäni PP7 alkaa olla selätetty. Kyllä siinä kävi taas niin, että piinapäivien alettua alkoi aika kulkemaan tappavan hitaasti. Pistoshoitojakso, punktio ja siitä toipuminen tuntuivat menevän ajallisesti supernopeaan tahtiin. Nyt lasken päiviä, tunteja siihen kun pitäisi testata ja ilmoittaa tulos sairaalaan. Tasan viikon päästä viimeistään on tiedossa suuria kyyneleitä tai sitten sitä toista vaihtoehtoa - mahdottoman suurta onnea, jota en uskalla edes ajatella. Viimeksi aloin liian aikaisin tuulettamaan ja pettymys oli aivan hirveä.

Oireita ei ole mitään juuri kovin erikoista, mutta jotain kuitenkin. Lämpöä minulla on ollut 37.3 asteen luokkaa, mutta lämmöt nousee minulla muutenkin juuri ennen kuukautisten alkamista.  Rinnat ovat kosketusarat ja pinkeät - oikein kivat verrattuna normitilaan :) Sitten on jotain hieman ällöttävämpää, eli ilmeisesti keltahormonilääkkeiden sivuvaikutuksena kärsin erittäin vetisestä valkovuodosta. Tätä on jatkunut useamman päivän ajan. Pisteenä iin päällä minulla on kasvojen iho todella huonossa kunnossa, aivan kuin pieni akne olisi puhjennut kasvoilleni. Kova stressi, josta kärsin töissä, saattaa olla myös oma vaikutuksensa tilanteeseen. Olen myös alkanut ilmeisesti stressin takia kärsimään kovasta päänsärystä, joka aktivoituu aina kun menen työpaikalle. Kaikki tämä kuulostaa aivan kamalalta kärsimysnäytelmältä, mutta ihan hyvin minä pärjäilen.

Blastokystejä pakkaseen

Sain viime viikolla tietää lopullisen tilanteen muiden alkioiden kohtalosta labran viljelmistä. Kaikki munasoluthan yritettiin hedelmöittää ICSI-menetelmällä, mikä tarkoittaa mikroinjektiolla vietyä siemennestettä. Yllättäen mieheni spermanäyte oli punktion aikaan uskomattoman hyvä – eteenpäin liikkuvia oli yli 90%! Tällä näytteellä olisi varmasti voinut tehdä IVF:nkin. Emme osaa selittää itsellemme, että mistä syystä tämä huima parannus on tapahtunut. Elintavoissa ei olla tehty mitään erityistä muutosta muuten kuin urheilua on ollut vähemmän loman aikana kuin normaaliarkena. Urheilun määrä ainakin naisella saattaa olla vaikutusta hormonitasapainoon, mutta voisiko näin olla miehenkin osalta?

Joka tapauksessa pitkälle viljeltyjä 5-6 päiväisiä blastokystejä saatiin lopulta pakkaseen 3 kappaletta. Eli jos tämä yritys menee pieleen on minulla vielä kolme muuta mahdollisuutta edellyttäen että kaikki selviävät sulatuksesta. Tulos on mielestäni ihan hyvä, vaikka toivoinkin, että 9:sta olisivat selvinneet kaikki. Nyt tuntuu kuitenkin, että pakkasessa odottaa erityisen sisukkaat ja hyvät alkiot

PP4

PP4 ja täällä voidaan hyvin kiitos ihanan viikonlopun. Kevyen liikkumisen olen päässyt aloittamaan jo PP1:sta eikä nyt ole enää minkäänlaisia outoja punktioon viittaavia tuntemuksia alavatsalla. Eli toipuminen punktiosta sujui tällä kertaa ongelmitta. Nyt piinapäivien ajan käytän Lutinus-nimistä keltarauhashormonia kolmesti päivässä parin viikon ajan. Luultavasti tämä lääke on tehnyt rinnoistani hieman kipeät ja arat. Tai en oikein osaa sanoa, sillä koin rintojen herkkyyttä jo vähän ennen punktiota. Eli mistään vihjeestä mahdolliseen raskauteen ei voi olla kysymys. Mitään muita vihjeitä ei ole tullut. Vähän pelottaa, kun ei ole mitään merkkejä kiinnittymisestä. Harmittaa, kun kiinnittymisvaiheen piti osua juuri tuohon pahimman stressin keskelle. Nyt jännityksellä odotan PP7:aa, joka on minulle seuraava virstanpylväs. Viimeksi sinä päivänä kuukautiset alkoivat ensimmäisen hoidon aikana.

Voihan stressi

Työkiireet- ja paineet alkavat olla taas samalla levelillä kuin ennen lomaa. Ihana rauhallisuus ja zen-olotila ovat muisto vain. Olen yrittänyt parhaani mukaan rauhoittua stressaavassa tilanteessa ajatellen kiinnittymistä yrittävää alkiota, mutta se on erittäin vaikeaa siinä työympäristössä, jossa yritän jotenkuten edes pysyä pinnalla. Minulla on aivan liikaa haastavia tehtäviä päällä samanaikaisesti, jatkuvasti presentaatioita uusille ihmisille, sekä kova paine ylemmältä johdolta kiihdyttää tahtia. Olen introverttiä sorttia ja kaikki esiintymiset ja puheet vievät minusta jo yksistään paljon mehuja.

Tuntuu siltä, että olen aina myöhässä kaikesta siitä mitä teen ja resurssipulan takia ei ole ketään auttamassa. Olen lähestulkoon yksin vastuussa aivan valtavasta kokonaisuudesta, eikä helpotusta ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan jos koskaan. Se on valtava ihme, jos mikään alkio kykenee säilymään hengissä näissä stressihormoneissa, hyvä jos minäkään. Tänään koin iltapäivällä pienen romahduksen, kun tajusin, että töitä on jatkettava iltakymppiin saakka, koska olin onnistunut kadottamaan tärkeitä ja aikaavieviä töitä. Lumipallo alkoi vyörymään, kun olin tästä syystä taas myöhässä yhdestä deadlinesta, stressilevelit alkoivat nousta ja samalla aloin hullun lailla sättimään itseäni siitä, että nyt ei saa, ei vaan kerta kaikkiaan voi stressata. Olen saattanut pilata tämän elämänalun, kun en pysty vain rauhoittumaan. Romahdin pieneksi hetkeksi, mutta otin pienen tauon kaikesta ja pääsin hirveästä tilastani eteenpäin taas hiukan rauhallisempana ja normaalimpana.

Pakostakin nousee mieleeni kysymys, että miten yhdistää tällainen työ sitten jos kuvioissa olisikin pieni lapsi? Jotain on muututtava ja nopeasti, tuli se lapsi sitten maailmaan tai jäisi ikuisesti tulematta.

Siirtopäivä

Aika menee hurjaa vauhtia. Juurihan olin punktiossa ja tänään on jo alkionsiirtopäivä. Tällä kertaa olen kuullut vain hyviä uutisia tuloksista ja olen ollut lähes varma koko ajan, että alkionsiirto tapahtuu juuri tänään. Kaiken kaikkiaan ICSI-menetelmällä hedelmöittyi 9 kpl yhdestätoista kypsästä munasolusta, mikä on järisyttävän hyvä tulos tällaiselle, jolle edelliskerralla oli saaliina vain yksi kunnolla jakautunut munasolu. Tällä hetkellä yksi alkio on laitettuna pakastimeen, yksi siirrettävänä kohtuuni tänään ja loput jatkoviljeltäviksi. Muiden kohtalo selviää vasta myöhemmin.

Alkionsiirto on nopea tapahtuma. Ensin saa tietää labratulokset, jotka saa kuulla henkilöllisyystodistuksen esittämisen jälkeen. Olin yhtä hymyä, kun labratyöskentelijä kertoi viimeisimmän tilanteen. Tässä vaiheessa alkoi taas kurkkua kuristaa koko tuleva toimitus liikutuksen takia. Sitten housut alas ja ylös tuolille, kylmää metallia sisään samalla kun painetaan ultralaitteella vatsaa ja tietysti täynnä olevaa virtsarakkoa. Olin juonut vain kolme lasia vettä, mutta silti piti keskittyä kunnolla siihen, ettei liiku tai tapahdu jotain vielä nolompaa, kun rakkoa painetaan sillä tavalla kunnolla. Julkisella puolella ei potilaille ole omaa näyttöä, josta voisi seurata toimenpiteen kulkua. Sokkona olin mukana tilanteessa, kaikki oli ohi ennen kuin tajusinkaan ja vähän hölmistyneenä nousin lähteäkseni. Toivotettiin paljon onnea, onnea, onnea - tallensin niistä jokaisen kuiskauksena pienelle matkalaiselle. Lähdin sairaalalta sisimmässäni tunne jostain arvokkaasta, jota tästä päivästä alkaen kannan niin varovasti, rakastaen ja hellästi kuin vain tiedän.

Toipuminen

Perjantaina toipuminen punktiosta lähti tosi hyvin käyntiin, eikä kamalia kiputiloja päässyt enää syntymään. Hoitaja sanoikin minulle, että on tärkeää ottaa kipu heti hallintaan, ettei se pääse ottamaan yliotetta. Ote taidettiin saada vahvemmilla kipulääkkeillä, joita otin vielä muutaman myöhemmin illalla osittain varmuuden vuoksi.

Olo oli niin hyvä, että pääsin hyvin liikkumaan jo samana päivänä kuin punktio oli. Seuraavana päivänä pääsin jo pidemmälle kävelylle eikä tarvinnut edes jatkaa vahvempaa lääkitystä. En edes tiennyt, että punktion jälkeen vatsa ei turpoa välttämättä ollenkaan ja näin onnekkaasti näyttää käyneen kohdallani nyt. Ihanaa, kun ei tarvitse yhtään spekuloida, että onko hyperimahaa vai ei, kun vatsa näyttää kerta täysin normaalilta. Ainoa mikä on vaivannyt eilisestä lähtien on muun vatsan oireilu, mikä tuntuu kertovan herkkyydestäni vahvoille kipulääkkeille.  Samankaltainen vatsakipu vaivasi minua monta päivää ensimmäiselläkin kerralla. Vointi oli loppujen lopuksi parempi kuin eilen ja pääsin normaalisti töihin. Tällä kertaa siis 2 päivän sairasloma riitti mainiosti.

Seuraava varattu aika sairaalaan on keskiviikolle, jolloin on tarkoitus tehdä tuore alkionsiirto. Tämä tarkoittaa siis, että alkio olisi 5 päivän ikäinen blastokysti. Aikavaraus on edelleen voimassa, eli tulokset näyttävät lupaavilta :)