Poden koetputkihoidon jälkeistä krapulaa oireina keskittysmisvaikeudet, kiinnostuksen puute, väsymys ja apea mieliala. Uusi kierto on aina uuden alku, mutta enää en jaksa uskoa, että sillä olisi mitään merkitystä meille, kun ollaan niin viallisia.
Luottokorttini on tuhansia euroja miinuksella ja kohtu tyhjempi kuin säästötili pahojen päivien varalle. Ei kovin hyvin tunnu nyt menevän. Mitään joululahjoja en tänä vuonna voi ostaa, en edes rakkaille sukulaislapsille puhumattakaan omaa hyvinvointia edistävistä lomamatkoista, psykologipalveluista tai hemmotteluhoidoista. Kyllä niin paljon tarvitsisin lomaa tästä kaikesta ja henkistä tukea, mutta kun kaikki raha ja tulevat rahat on jo poltettu meidän tulevaisuuden vauvaan, jota emme ikinä saa. Ei auta muu kuin niellä kyyneleet ja painaa duunissa normaalisti aivan kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Samalla kuuntelen ystäväni onnea, joka on juuri jäänyt äitiyslomalle tultuaan raskaaksi (tietenkin) ensimmäisellä yrittämällä. On se niin vaikeaa kantaa tätä kaikkea olematta yhtään katkera, mutta on vaan yritettävä parhaansa.
En olisi selvinnyt tästä tähänkään päivään ilman ihanaa ja rakastavaa miestäni. Kuinka hän osaakin sanoa juuri oikeat sanat ja kannustaa eteenpäin tässä mahdottoman tuntuisessa tilanteessa. Jos jotain hyvää hoidoista olen saanut, on mainittava meidän parisuhde, joka on vahvistunut ihan uudelle levelille. Kiitollisuus tästä saa minut nousemaan ylös sängystä tekohymyilemään muulle elämälle.
Moi Lia. Voi kuinka tiedänkään fiiliksesi. Mekin maksetaan "iloisena" velkaa vielä vuosikausia. Ja katkeruudesta tiedän myös kaiken - ystäväni jätti oman hoitorumbani aikana ehkäisyn pois ja tsak - ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. En pystynyt pitämään alkuun edes kunnolla yhteyttä ystävääni, kun suoraan sanoen v****** niin paljon. Ja meillä kävi samoin kuin teillä - jos jotain positiivista tosiaan, niin suhteesta tuli parempi kuin koskaan. Ja näin vuoden päästä tapahtumista olen (kamalaa kyllä) ihan tyytyväinen, että homma meni juuri näin. Meidän elämäntyylille ja suhteelle on varmasti parempi, että saadaan olla ja mennä ihan miten halutaan. Pari-kolme vuotta mun iän takia yritettiin ja kahdet keinohedelmöitykset käytiin läpi. Ja sitten se lyhyt raskauskin vielä, mutta tässä ollaan nyt ja mulla/meillä menee paremmin kuin ikinä. Tuon sun tuskan, pettymyksen ja ahdistuksen kuitenkin tunnen paremmin kuin hyvin. Hemmotelkaa toisianne jouluna - edes sillä ruualla ja vaikka leffamaratooneilla peiton alla - sen ehkä kukkaro vielä antaa periksi :). Tsemppiä! t. Hanna
VastaaPoistaKiitos taas viestistäsi :) Kyllä vaan elämä oli silloin helpompaa, kun ei kunnolla tiedostanut, että raskaaksi ei tulla kuin tosissaan tekemällä, jos silloinkaan. Muuta elämää pystyi elää ja suunnitella ihan täysillä miettimättä jatkuvasti "entä jos olenkin raskaana" -ajatuksia, jotka vaikuttaa aivan kaikkeen tekemiseen. Koen, että se tässä elämänvaiheessa on kaikista raskainta, kun ei pysty suunnittelemaan mitään muuta, kun kaikki pyörii kierto- ja lääkäriaikojeni mukaan. Ei pysty ostamaan mitään arkea mukavuuttavia asioita eikä käydä missään, kun pitää vaan säästää, säästää ja säästää. Olen painanut silä ajatuksella eteenpäin, että lapsi on minulle prioriteeiltaan tärkein investointi, eikä muulla ole väliä. Nyt raskaan ja kalliin hoitovuoden jälkeen alkaa se tosissaan jo tuntua. On raskasta painaa arkea, kun on jatkuva piina päällä, rahat minimissä, eikä tietoa mistään iloisista uutisista.
PoistaAiotaan ottaa tämä Joulukuu välikuukautena, eikä oteta painetta raskaudesta (vaikka on tässä tosin jo kaksi lääkäriaikaa varattunakin). Mennään anopin hoiviin Jouluksi, eikä tehdä yhtään mitään kuin rentoudutaan yhdessä ja käydään ulkoilemassa. Täysin 0-budjetilla mennään siis omalta osaltani tämä loma.
Ensi vuonna sitten toivottavasti enemmän voimia starttaa uusi hoitovuosi käyntiin.