Takaisin klinikalla

Pää painuneena kävin eilen lapsettomuusklinikalle ensimmäistä kertaa sitten alkionsiirron. Tietysti osuin paikalla juuri silloin, kun aulassa yksi pariskunta hihkui onnistumisen riemua ja positiivista raskaustestiä hoitajalle. Siinä vaihdettiin lämpimiä halauksia ja taisin nähdä muutaman ilonkyyneleenkin. Tämän lisäksi ilmottautumisjonossa edelläni oli seesteisen näköinen nainen ehkä 7. kuulla raskaana. Niin sitä taas alleviivattiin ja väännettiin puukkoa haavassa, että kaikki muut raskautuvat, mutta emme me.

Lääkäri esitteli käynnin aikana suunnitelmaa mahdollisesta uudesta koeputkihoidosta. Tämä voitaisiin toteuttaa jo heti tammikuun kierron aikana. Minua epäilyttää todella paljon kannattaako minun siihen ryhtyä, sillä epäilen, että todennäköisyydet kohdallani ovat paljon huonommat kuin muilla. Kaikki kivut ja särky sävytettynä tuhansien eurojen laskulla negatiivisin tuloksin ei houkuttele sitten yhtään. Ilmaisin huoleni myös lääkärille, mutta hänen mukaansa uudella suunnitelmalla voidaan päästä paljon parempaan lopputulokseen ja saada alkioita jopa pakkaseen asti (niin varmaan). 

Uusi suunitelma olisi seuraavanalainen: Munasolujen kasvatus aloitetaan Letrozole-tableteilla ja tätä jatkettaisiin ymmärtääkseni noin viikon ajan. Vasta tämän jälkeen aloitettaisiin pistoshoito. Tällä menetelmällä hoidossa pienemmät munarakkulat, jotka olivat syynä vatsani ärsytyksiin ja kipuiluihin, pyritään häivyttämään heti kierron alussa pois. Letrozole auttaa siis valikoimaan parhaimmat ja suurimmat folliikkelit jatkoon, sekä myöhemmin Bemfolalla vahvistetaan vain näiden suurimpien kasvua. Lopputuloksena punktioitavana pitäisi olla vain suurimpia ja parhaimpia munarakkuloita, parhaimmassa tapauksessa 10-15 kappaletta munasoluineen. 

Henkisesti olisin valmis kokeilemaan tätä hoitoa, suurempi kysymys on nyt raha - toisaalta ei minua huvita laittaa rahaa mihinkään muuhunkaan.