Testipäivästä

Tässä ensimmäisessä koeputkihoidossa suositeltu testipäivä tuntui olevan ikuisuuksien päässä, lähes tavoittelemattomissa. Lopulta kuukautiset alkoivat jo viisi päivää ennen virallista testipäivää. Tämä ei sinänsä ollut mitenkään poikkeavaa, sillä kuukautiseni alkavat yleensä ärsyttävästi aina aivan ajallaan tai muutaman päivän liian aikaisin. Niin toivoisin, että kierto olisi joskus edes hitusen pidempi normaalista, että saisin vähän pidempään elää haavemaailmassa.

Tänä vuonna olen tainnut päästä tekemään raskaustestin vasta kolme kertaa. Kesällä tein yhden kierron aikana kaksikin testiä, sillä tapahtui jotain niin harvinaista, että kuukautiseni olivat viikon myöhässä. Olin aivan varma raskaudestani, sillä minulla oli muitakin "oireita", kuten lämmönnousua ja vilunväristyksiä. Sen kierron pettymys riipaisi jonnekin todella syvälle. Testin ainoa viiva huusi ivallisesti: ”Hah, luulitko muka pääseväsi näin helpolla!” Se kierto oli vasta 3., jonka aikana seurattiin ovulaatiotani lääkärin valvonnassa. Tänä vuonna on ollut yhteensä jo 6 yrityskertaa, joissa ovulaationi ja raskaudelle otollinen "unelmatilanne" on varmennettu ultrassa. Tämän jälkeen oli sitten se surullinen ja epäonnistunut koeputkihoito.

Nyt viikonloppuna, kun oli virallinen testipäivä, suututti aivan hirveästi, etten päässyt jännittämään testille saakka. Päätinkin aamulla tehdä jotain todella outoa, avasin raskaustestin paketistaan ja tein tämän vuoden kolmannen testin. Yhtään ei jännittänyt, sillä tiesin hyvin tuloksen. Silti jossain sisimmässäni halusin uskoa pieneen ihmeeseen. Vain yksi viiva piirtyi testiin aivan heti kirkuvan punaisena.

Huomenna menen taas klinikan lääkärille ihmettelemään, että mitä munasarjoille kuuluu ja arvioimaan päivämäärää ovulaatiolle. Tuntuu aika turhalta, sillä ei me mitään vauvaa kuitenkaan onnistuta tekemään.