21.12.2018

Pieni sykkivä sydän

Tänään kuljin ensimmäistä kertaa naistenklinikan ovista sisään tietoisesti raskaana. Aiemmin kuljin siellä vain epätietoisena siitä, että onnistummeko ikinä. Tiedostan voimakkaasti sen kuinka onnekkaita olemme siitä, että jo kolmas siirto tuotti tulosta. Olin varautunut kulkemaan paljon kivisemmän tien. Tie on kuitenkin vasta alussa.

Olin hermostunut ja jännittynyt lisääntymistieteen odotutilassa, vaikka aamuinen voimakas oksennusrefleksi olikin saanut mielen hiukan rauhoittumaan. Kanssani odotti pariskunta, joka jutteli rennosti ja iloisesti. Yritin keskittyä heihin ja heidän tarinoihin, mutten pystynyt kuulemaan tai käsittelemään mitään. Mielessäni särisi pelko, enkä saanut sitä hiljentymään. Sen tekisi vain tieto siitä, että pieni on elossa.

Minut kutsuttiin huoneeseen, kyseltiin nopeasti tavanomaisia ja siitä ylös tutkimuspöydälle. Siellä pienen pallon sisällä oli pikkuinen toukka, joka värähteli keskeltä. "Onko kaikki varmasti hyvin?"
Kaikki oli paremmin kuin hyvin, toukka oli millin pidempi kuin mitä olisi tarvinnut ja ennen kaikkea pienessä sydämessä nähtiin kiivasta liikettä. Tunteet nousivat voimakkaasti pintaan käynnin jälkeen - viimein voin hellittää pahimman pelon ja rauhoittua joulun viettoon perheen kanssa. Maailman arvokkain ja paras joululahja tulikin aika pienessä paketissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti