Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois jo 15 vuotta sitten, mutta muussa tarkoituksessa kuin saada lapsia 2-kymppisenä. Siitä lähtien poikaystäviä on tullut ja mennyt. Joskus ehkäisyn kanssa on ollut tarkempaa, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän siitä on huolehdittu. Nykyisen mieheni kanssa sovimme jo vuonna 2015, että lapsi on tervetullut milloin vain.
Vasta viimeisen vuoden aikana olen tutustunut kiertooni kunnolla ja oppinut, että ne päivät, joita olen pitänyt varmoina päivinä, eivät niin varmoja ole olleetkaan. Mahdollisuuksia raskautua luomusti on siis ollut enemmän kuin tiesinkään. Mutta sitä suurempi mahdollisuus siihen, että jokin ei toimi kuten pitäisi.
Jo kymmenen vuotta sitten minulle tuli tunne, että en tule raskaaksi helposti. Mistä tämä ajatus on tullut ensimmäisen kerran, sitä en muista. Joka tapauksessa raskautumisen mahdollisuuksia on siis ollut useampi menneisyydessä, mutta milloinkaan mitään vahinkoa ei ole päässyt sattumaan - onko minulla ollut vaan aivan uskomaton (huono) tuuri, tai sitten jotain muuta on pahasti pielessä.
Mikä on pielessä? Tätä olen yrittänyt selvittää jo parin vuoden ajan ilman lopullista vastausta. Meidän diagnoosi on se kaikista turhauttavin: selittämätön lapsettomuus. Molempien labratestit eivät ole osoittaneet minkäänlaista pientäkään poikkeamaa. Minulla on säännöllinen kierto ja ovuloin ihmeellisesti joka kuussa. Minulla ei ole endometrioosia, eikä PCOS:ää. Kroppani reagoi kaikkiin lääkkeisiin kuin unelma. Ainoa toivenpilke oli tänä vuonna löytynyt polyyppi kohdussa (hyvälaatuinen kasvain), joka poistettiin heti seuraavalla viikolla sen paljastumisen jälkeen. Polyyppien tiedetään ehkäisevän raskauksia ja voivat olla syitä varhaisille keskenmenoille. Mutta ei sellainen polyyppi ole voinut olla kohdussani ikuisesti estämässä elämää sisääni!
Huomenna minulla koeputkihoidon suunnittelukäynti. En keksi enää muutakaan, miten jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti